Jesta, joulu on ens viikolla! Kuka tilas sen nyt jo?! Tämän talouden emäntä ei ole vielä saanut mitään jouluun viittaavaa aikaiseksi. No, yhden muuntajan sain laitettua pistorasiaan jolloin pihalle syttyi yhdet jouluvalot. Toisaalta, mitäpä sitä turhia häsläämään. ;)
Kissalan vuosi on ollut varsin mielenkiintoinen, uusia jäseniä laumaan on saapunut ja pari on jo siirtynyt sijoituskotiensa omistukseen. Kiitos teille kissojeni hyvästä huolenpidosta ja näyttelyissä käymisestä!
Laumaan saapui vuoden aikana kaunis siamilainen tyttönen, Birregin Anch'io, Ansa. Kaunis, ruskeanaamio simskutyttö, upeilla pointeilla varustettu, todella kauniit silmät omaava leidi valloitti minut sekä sijoituskotinsa kerrasta.
Toinen siamilaisemme oli Sultsinan Special Treat joka on jo siirtynyt sijoituskotinsa Hannen hartioiden lämmittäjäksi. Ei, Nanosta ei tehty turkkia, mutta Nano kuvittelee olevansa shaali tai muu vastaava ja keikkuu aina olkapäillä. Nanoa ei käytetty kasvatuksessa lainkaan, mutta todennäköisesti ensi vuonna Nano matkaa kanssani muutamassa näyttelyssä.
Sultsinan kissalassa oli myös sellainen hauska pieni pentu, nimeltään Santra. Ihastelin pentua ja haikailin kovasti sen perään, mutta koska kissaluku kotona on täysi, ei näyttänyt että Santra meille päätyisi. Lopulta Santralle löytyikin sijoituskoti ja sain soittaa Sultsinaan iloisen puhelun! Sultsinan SuhmuranSantra, hassu pieni kilppari bicolor, aivan yhtä hölmö kuin Pennikin. <3
Kolmas Sultsinasta meille tullut pentu onkin sitten varsin tuore tapaus, eli Kurre. Sultsinan Päiväuni on suklaatäplikäs, todella lupaava nuori neitokainen, jonka kanssa tulemme käymään ensi vuonna näyttelyissä.
Urostakin kasvatuksessa tarvitaan, joten sellainen oli etsinnässä. Ystävälläni Heidi Selinillä oli TICA-kissalassa syntynyt kesällä varsin mukavan näköinen lauma, ja joukossa oli pieni hassu punatäplikäs. Herra nimeltä Tito muutti sijoituskotiinsa ja tulee toimimaan kissalamme isikissana jos kaikki menee hyvin.
Nano, Freya ja Eemi ovat siirtyneet sijoituskotiensa omistukseen, kiitokset vielä heille panoksestaan kasvatustyöhön ja kiitokset sijoituskodeille erittäin sujuvasta yhteistyöstänne.
Ensi vuoden alku tulee olemaan todella jännittävä, sillä Cuuno Cupsuttelijamme siirtyy isien kastiin! Kaksi pentuetta on matkalla maailmaan, toinen omaan kissalaamme ja toinen Ouluun. Jännittävä nähdä millaisia mini-Cuunoja saadaan! Näillä näkymin myös pitkäkarvaisia itämaisia olisi tulossa, mutta täytyy malttaa vielä mielensä, ensikertalaisesta äidistä kyse ja vaikka sulhanen onkin kokenut, ei pidä toivoa liikoja. ;)
Uusia ystäviä olen saanut kissojen myötä, ja oppinut myös huomaamaan sen valitettavan tosiasian, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. :( Väärinkäsityksiä sattuu ja varsinkin sosiaalinen media on siinä erittäin hyvä edesauttaja. Mutta ei anneta sen haitata, sillä kaikkia ei voi miellyttää ja miksi pitäisikään?
Itsestäni opin vuoden aikana sen, mitä minä haluan kasvatukselta ja mitä haluan siinä välttää. Ajan edelleen terveyttä, luonnetta ja kissan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vaikka rotukissoja kasvattaessa ulkonäkö on tärkeä seikka, se ei koskaan saisi mennä kissan terveyden edelle. Kuten ei mikään muukaan asia. Edelleenkään en tule hyväksymään kasvatukseen kissoja, joilla on rakenteellinen vika. Toivoa vain voi, että myös kasvattajat välttäisivät tällaisia kissoja jalostuksessaan. Ja vaikka kissan terveydessä ei olisikaan vikaa, kaikkia kissoja ei ole tarkoitettu kasvatukseen. Sekin olisi hyvä muistaa eikä vain ajatella että pitää se yksi pentue nyt ainakin tehdä.
Omasta kasvatuksestani jäikin pois rakas Anjani, pitkäkarvainen itämaiseni, sillä konfliktit toisen leikkaamattoman naaraan kanssa olivat liian ahdistavia molemmille kissoille. Anja steriloitiin, mikä olikin täysin oikeaan aikaan tehty ratkaisu, sillä Anjalla oli alkanut kohtutulehdus. Eläinlääkärin mukaan olimme täysin oikeassa paikassa, täysin oikeaan aikaan. Ei ole väliä vaikkei Anja koskaan saanut pentuja, me saimme pitää niin rakkaan purisijan ja pyöriäisen, ettei mikään pentu olisi voinut korvata sitä!
Omaan kasvatukseeni ei koskaan päätynyt myöskään egyptinmau Kamila. Kaunis hopeamaukuja teki kaksi pentuetta ollessaan meillä sijoituksessa, ja vaikka Kamila oli maailman helpoin synnyttäjä ja paras mahdollinen äiti, oli pentujen jälkeinen aika varsin raskasta hänelle ja minä en halunnut olla se, joka lisää kissan pahaa oloa. Joten Beatles-poikien saadessa rokotteensa, steriloitiin Britannian tuontikissamme ja samalla siirtyi Kamila mieheni omistukseen. Kenellekään muullehan Kamila ei ole koskaan kuulunutkaan, heti pentuna kävi selväksi että mieheni sylissä ja peiton alla oli Kamilan paikka. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti