Helmikuu lusittu loppuun! Pennut kasvaa omaa tahtiaan ja aika näyttää mitä näistä tulee. Aika näyttää myös jatkuuko pitkäkarvakasvatus vai heitänkö sen kanssa hanskat tiskiin, katsotaan nyt.
Mielenkiintoinen uutinen kantautui korviini kissamaailmasta ja ajattelin vähän kertoa meidän laumasta sen seurauksena. Kotonahan meillä ei ole kuin 6 kissaa. Kaksi vanhinta ovat maatiaiskissat Rami ja Juulia. Jälkimmäinen täyttää loppuvuodesta 10 vuotta ja Rami on n. puoli vuotta nuorempi. Rami on nimestään huolimatta tyttö, ja olikin viime vuonna mukanani näyttelyissä ensimmäisiä kertoja! :D Rami on POH-KIS kissayhdistyksen paras kotikissa sekä paras kotikissaveteraani 2011. Koko Suomen kattavassa rankingissa Rami oli kotikissoissa 6. ja kotikissaveteraaneissa 4. Ei voi sanoa kuin vau! Rami hurmasi herttaisella luonteellaan monet tuomarit ja kiitosta tuli kovasti yli 9-vuotiaan kissan upeasta kunnosta ja ulkonäöstä.
Juulia on toinen oma kissani, yhteistä taivalta siis takana kohta 10 vuotta. <3 Ei me varmaan vaihdettais päivääkään pois. Tai no, Juulia vois vaihtaa sen yhden yön jonka se vietti puussa nuorena tyttönä. Asuin silloin vielä yksin ja naapurissa oli ajokoiria, joita isäntä sitten piti irrallaan just silloin kun meidän nuoret neidit oli ulkona. Ajokoira ajoi Juuliaa takaa ja Juuliska pakeni mäntyyn. Isäntä kaiveli haiveniaan ja tuumas vaan että no sehän meni nopiasti. Raivoissani en saanut edes mitään sanottua. Eihän Juulia alas tullut, ennen kuin seuraavana päivänä se isäntä otti pitkät tikkaat ja haki kissan alas (Juulia laskeutui yön aikana pari metriä ja tikkaat ylsi melkein sille oksalle missä kissaraasu nökötti). Kyllä kynttä tuli, mutta saatiin rakas kotiin ja kyllä pieni oli väsynyt. Hyvin toipui tyttöni pieni ja hyvin jaksaa painaa edelleen menemään! :)
Ensimmäinen rotukissamme on Binchu, egyptinmau. Piipa haettiin Annikalta ja tytöiltä Vaasasta ja siitä se sitten lähti. Sillä tiellä ollaan. :) Kamila, hopeamau, saapui seuraavana kesänä, eli n. puoli vuotta Binchun jälkeen.
Itämainen lauma alkoi kerääntyä Anjalla, itämaisella pitkäkarvalla. Anjasta ei tullut koskaan äitiä alkavan kohtutulehduksen vuoksi. Anja on niin rakas pieni kastraattihöperö ettei menettäminen olisi tullut kysymykseenkään.
Tässä vaiheessa oli jo käynyt selväksi, että kaksi leikkaamatonta naarasta ei oikein sopinut meillä saman katon alle. Kamila ja Anja kun juoksivat ja merkkasivat todella, todella tehokkaasti vuorotellen. Lisäksi tytöt ottivat yhteen harva se viikko. Kun Kamila sai toiset pentunsa ja asui pentuhuoneessa, oli tilanne luonnollisesti rauhallisempi, mutta paheni siitä kun pennut oli vieroitettu. Teimme jo päätöksen, että toinen tytöistä pitää leikata ja loppujen lopuksi päädyimme leikkaamaan molemmat, terveydellisistä syistä. Tilanne rauhoittui, joskus harvoin kastraattirouvia alkaa toistensa naamat nyppiä ja pitää vähän nokkia toista, mutta pääasiassa kaikki kolme kastraattirouvaa viihtyvät hyvin yhdessä.
Kollilauman eka on Cuuno, suuri rakkauden lähettiläs Anzelikan kissalasta. Cupsu on hölmö, aivoton ja ihana, mun oma poikani. Alkuperäinen suunnitelma oli, että etsin Cuunolle sijoituskodin, mutta kappas, Cuuno jäi kun jäikin kerrasta kotiin. KOSKAAN ei ollut tarkoitus ottaa kollia kotiin. Mutta näin se vain kävi.
Miksi meillä ei sitten ole kotona enempää kissoja? Kissojen omien välien vuoksi, talomme pienuuden vuoksi, kaikkien mielenterveyden vuoksi. Meillä ei pidetä kissoja sturdeissa tai vessassa, vaan kaikki kissat saavat kulkea minne haluavat. Pentuhuone on toisessa kerroksessa, se on eristetty aikuisilta. Pennut saavat tulla alakertaan kun ovat tarpeeksi isoja ja vahvoja. Siihen asti ne ovat ainoita eristettyjä kissojamme.
Toivon mukaan tämä helpottaa eräiden kasvattajien tuskaa tietää, miksi meille ei oteta kotiin enempää kissoja. Jos tarvitset lisäselvitystä niin pyydän ottamaan minuun suoraan yhteyttä ja kysymään minulta itseltäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti