': Vilna 1.-2.10.2011

Vuoden kohokohta; näyttely Liettuassa! Tätä odotettiin niin kovasti viime vuoden ihanan vastaanoton jälkeen! Ryhmä Rämä ehti vaihtua pariin otteeseen, ennen kuin virallinen kokoonpano saatiin kasaan. Bubasten puheenjohtajan toiveissa oli että olisimme tuoneet maun jos toisenkin mukanamme näyttelyyn, mutta valitettavasti näyttelymaut ovat tässä taloudessa kortilla. :/
Niinpä matkaan pääsivät Cuuno, Anja ja Ansa. Enemmänkin kissoja olisi mukavaan näyttelyyn vienyt, mutta Finnairilla on siitä asiasta sanansta sanottavana.... Ryhmä Pullukat pakattiin siis samaan boksiin ruumaan ja neiti Sievänen pieneen laukkuun kabiiniin. Valitettavasti neiti Sieväsellä oli sanansa sanottavana lentokonematkustamisesta ja sen kyllä kuuli koko kone, sekä mennessä että palatessa. :D
Perjantaina oltiin siis perillä Vilnassa ja olo oli kuin olisi kotiinsa saapunut. <3 Liettua on ihana maa, rakastuin maahan ja sen ihmisiin, kulttuuriin ja tapoihin ensi näkemällä marraskuussa ja kesäinen lomareissu vain vahvisti tunnetta; Liettua on toinen kotimaa. <3
Hotellissa jako tapahtui hyvin tarkasti. Neiti Ansa Sievänen päätti inhota kahta muuta ja saikin asua näyttelymatkan ISOSSA kylppärissä! Jestas niitä huonekokoja! Meidän oma makkari kalpenee hotellihuoneen koon rinnalla. Cuuno ja Anja siis pääsivät isommalle puolelle tekemään tuhojaan. Lamput nurin, kukka syöty, hiekat pitkin lattiaa. Hooh, perussettiä siis.
Mamma nautiskeli halvasta ruoasta ja taisi lihoa taas kerran kilon jos toisen kun kaikkea piti syödä ylenpalttisesti. Kissat naukkailivat ekstra-annokset purkkaria ja herkkutikkuja lentoreissunsa päätteeksi ja uni maittoi porukalle ja hyvissä ajoin.

Lauantaina oli sitten eka näyttelypäivä. Kokemuksesta tiesi, että ostarit on isoja ja harmiksi sisäänkäynti oli luonnollisesti auki vain toisesta päästä. Väärästä päästä. Ryhmä Rämä kun painaa sellainen, öh, reipas 16 kiloa niin siinähän oli sitten roudattavaa kolmanteen kerrokseen. Paikalla olikin kunnon jono, sillä ihmisemo nukkui onnensa ohi (ja aamiaisen myös), joten jonotuksessa meni aikaa, mutta mitä siitä, hyvällä tuulella mentiin, sillä tiedettiin että myös muita suomalaisia oli tulossa näyttelyyn. Tapasimme nimittäin lentokentällä mukavan pariskunnan jolla oli ihana kilpparivalkolaikkusavu maine coon mukanaan.
Sisälle päästiin ja omat häkit löytyi nopeasti. Häkit Liettuassa on isompia kuin meillä, joten verhot oli aika naftit. Cuuno ja Anja pääsivät samaan, tuplahäkkiin ja Ansalle laitettiin oma paikka piiloon kahden muun viereen. Ansaa kun ÄLLÖTTÄÄ Cuuno ja sen poikamaisuus ihan hirveästi.

Ekan päivän tuomarit olivat Anjalla Marie Rihova, Cuunolla ja Ansalla Eric Reijers. Ansa sekä Anja ainoita omissa luokissaan, mutta Anjan kohdalla on aina jännitys tykkääkö tuomari siitä tarpeeksi. Anjan profiili kun on vähän jotain muuta päin kuin itämaista. Lisäksi silmän väri ei oo paras mahdollinen. Mutta turkki! Se kompensoi yhdessä Anjan upean luonteen kanssa kaikki viat! <3
Ansa on upea siamilainen, ei ollut pelkoa etteikö nominointia ja siten automaattista voittoa tule. Cuunolla sen sijaan oli vastassa omalla tuomarillaan upea musta itämainen uros, Delamon Deluxe Hadi. <3 Wau mikä kissa. Ei siis odotuksia sen kummempia. Mutta sittenpä alkoikin tapahtua. Seurasin ensin vierestä Kurkowskin arvostelua, vastakkain tosi kollimainen, iso ja kauniin värityksen omaava klassinen tabby ja Sim-Simin kasvatti Luis. Näistä karvan mitalla Luis parempanan paneeliin.

Kuva: Jolanta Ignotaite

Oma vuoro tuli ja Cuuno sai kehuja kaikesta. Olin tosi iloinen kehuista ja mielessä kävi että no niin, vedetään se Hadi nyt tuomarin parhaaksi niin pääsen hehkuttamaan tyttöjen menestystä. Siinä sitten seistiin vierekkäin, extreme Hadi ja mun hönöpoikani. Reijers kertoi molemmista hyviä ja huonoja puolia, Cuunolla pitäisi olla enemmän leukaa ja korvat sais olla vähän alempana. Hadilla taas silmien väri on huono. Jotenkin on tottunut siihen että korvat vetää voiton mutta eipä käynytkään niin! Reijers nosti Cuunon voittajaksi! :D :D :D

Kuva: Jolanta Ignotaite

Oli mamma vähän että mitä tapahtu?! No ei muuta kun pussausta Cuunon poskeen ja Ansan vuoro seuraavana.

"Wau". Siinäpä se oli lähinnä kaikki mitä Ansasta sanottiin. Ja "Excellent se ja se". Ei mitään vikaa. Näillä sanoilla. Ei mitään vikaa. Voiko olla parempi fiilis kun kuulee, että kissassa ei ole mitään vikaa, se on täydellinen. Mieltä lämmitti myös tuomarin kommentti, että nykyään siamilaisille kasvatetaan pelkkiä korvia ja pieniä silmiä ja hän inhoaa niitä. Tämän kissan silmät on täydelliset. Terveisiä vaan Birregin kissalaan, että täydelliset silmät. ;)
Ja sitten viimeisenä se surullisen kuuluisa Anja-Banaani, joka ensimmäisissä näyttelyissään sai niin karun tuomion että itku pääsi. Eräs ruotsalainen tuomari kun oli sitä mieltä ettei kissassa ole lähes mitään hyvää, ja että sertiä on 9 luokan ylempänä turha odottaa. No, Anja valmistui aikanaan IC:ksi ja sai 2 sertiä luokassa 5 ennen kuin steriloitiin. Tuomarina oli lauantaina siis Marie Rihova ja hän rakastaa Anjaa. Kehuja kovasti ihanasta pyöriäisluonteesta, turkista ja harmittelua ettei Anja ehtinyt saada omia pentuja. Nominointi ja näyttelyn paras kastraattti siis.
Paneelia jännitettiin siis seuraavaksi, mutta ennen sitä oli pieni kisa. Kenellä on upeimmat siniset silmät? Ansa oli ansaitusti saanut paikkansa Eric Reijersilta ja niinpä Ansa kiikutettiin paneelihäkkiin ensimmäisten joukossa. Jokainen tuomari oli valinnut oman parhaan sinisilmäisen aikuisen uroksen, naaraan, kastraatit, nuoren ja pennun, ihan niinkuin normaalistikin tuomarin parhaissa. Tässä kohtaa ei siis kissan rodulla tai tyypillä ollut väliä, vain silmät ratkaisivat.

Kuva: Jolanta Ignotaite

Pentuja oli pari ja niistä voittaja jäi jatkoon. Sitten olivat vuorossa nuoret, en enää edes muista oliko niitä kolme vai neljä yhteensä. Omistajat saivat itse esitellä kissansa ja ylpeänä sai Ansaa nostella tuomarien eteen. Tuumasipa eräs perskituomari minulle, että ekaa kertaa hän äänestää siamilaista paneelissa. Kommentit olivat luokkaa, wau, amazing, upeat, oh my gosh jne. Hih, hymyilytti vain ja jännitti. Tulos oli yksimielinen; Ansa paras nuori ja jatkoa odottamaan. Hitaasti tuntui etenevän, jännitti niin kovasti että miten käy loppukisassa, kun vastassa oli 5 muuta kissaa. Taas seistiin kuin paneelissa ja nosteltiin kissoja näkyville. Tuomarit kirjoittivat lappuihinsa numerot ja yksi toisensa jälkeen nousi ylös numero 220. Kun yksi ääni puuttui oli jo itku kurkussa ja jouduin nostamaan Ansan kasvojen eteen etten ala pillittää. Viimeinenkin nosti numeron 220 ja Birregin Anch'io parhaat siniset silmät omistava kissa KAIKILLA tuomariäänillä!!!!! Palkinnoksi saimme upean sinisen pokaalin, hienon special ruusukkeen, ProPlan mukin ja kassin, ruokaa ja 150 litan lahjakortin ostoskeskukseen. Itselleni nappasin röyhkeästi kissan saaman lahjakortin ja ostin uudet tennarit. Ruoka lahjoitettiin kodittomille elämille, ja Ansan sijoituskoti sai muut palkinnot.

Paneeli alkoi ja järjestys oli käänteinen. Ensin pennut ja sitten nuoret jne. Ansan vuoro koitti siis nopeasti ja sain käydä pokkaamassa palkinnot ja kissan. Anja olikin heti perässä ja siinä sitten kuljettiin Ansa toisella olkapäällä ja Anja toisella. Naaraiden valinnan ollessa kesken ehdin juosta kaksi tyttöäni häkkeihinsä ja palata jännittämään Cuunon ekaa virallista paneelia.

Kuva: Jolanta Ignotaite

Lopulta kannettiin lavalle Cuuno ja Luis (OSH d 02 21). Ei ollut oikeasti mitään toivettakaan voittaa upeaa Luisia. Mutta, mutta! Sitten se ihme tapahtui ja KAIKKI KOLME tuomaria nostivat Cuunon numeron ylös! Riemu ja ratto mikä pomppiminen ja jes jes huuto alkoi! Se tuli kuulkaa niin puskista että tajusin itsekin oman kiljumiseni vasta kun tuomarit nauroivat kun pussailin Cuunoa joka oli vielä assarin sylissä. Liettuassa valitaan edelleen BIS ja BOS, joten Cuuno palasi vielä lavalle suklaabicolor-naarasta vastaan. Äänin 2-1 Cuuno oli vastakkainen sukupuoli, mutta se ei riemua haitannut. Meidän Cuuno Cupsuttelija voitti! Wau mikä fiilis ja mikä kasa tavaraa! Kissapatsaita, ruusukkeita, mukeja, kasseja ja ruokaa! Ruoat lappasimme heti kodittomille eläimille, mitään ei kannattaisi tuoda kotiin kun laukut oli muutenkin täynnä.
Se upea maine coon josta mainitsin jutun aluksi. Se oli muuten koko näyttelyn paras lauantaina. Onnea omistajille Sannalle ja Hannulle vielä tätäkin kautta, oli todella mukavaa seurata myös Kiiran nousua ensin sertikisasta tuomarin parhaaksi ja parhaaksi kakkosen aikuiseksi, sitten vielä koko näyttelyn parhaaksi. Upea kissa, ei voi muuta sanoa!
Myös muita suomalaisia voittajia oli, samoin viereisissä häkeissä olleet virolaiset exoticit ja birma pärjäsivät hienosti! Upea voittajien kulma meillä oli!