Vaasa POHKIS 5.-6.5.2012

Hih, miten tässä näin kävi? En ole koko Kissaliitossa ja TAAS olin näyttelyssä. :D
Mukana ei ollut ketään omia kissoja, mutta tuttuja menin tapaamaan ja noukkimaan kotikissa Ramin palkinnot talteen. Ramihan oli Pohkiksen vuoden kotikissa ja vuoden kotikissaveteraani. Rami ei kuitenkaan ole kiinnostunut ruusukkeista tai pokaaleista (toisin kuin Cuuno joka rrrrrakastaa jyrsiä ruusukkeita säpäleiksi), joten ihmismamma sai kunnian noukkia ruusukkeet talteen ja ripustaa ne seinälle. Vedonlyönti on käynnissä kauanko ne saavat roikkua siinä kokonaisina, sillä Cuuno on jo keksinyt että kirjahyllyn päältä pääsee käsiksi lähimpään. :D

Enivei, näyttelyssä oli siis mukana paljon tuttuja ihmisiä ja tuttuja kultamussukka-kisuleja. Piti käydä Sultsinan ja Delasoulsin kissat palluttelemassa ensin ja sitten etsin maukulaiset kolmosen sakista. Voi riemu ja ratto, en olisi arvannut mitä löydän! Paikalla oli meidän Kamilan tyttären (Lilja) poika!!! Siis mikä ihana kolliainen ja herranjestas sentään kuinka iso! Kyllä siinä isomummuna tunsi ittensä ylpeäksi kun katteli Kamilan jälkipolvea. Yhdennäköisyys on huikea! Kamila periyttää vaaleaa väriään ja kaunista päätään näköjään hyvin vahvasti, sillä tyttärensä Lilja on samasta puusta veistetty. Samoin toinen tytär Esme ja poika Pauli ovat todella vaaleita.

Chai-lai Daanaa Diogenes, MAU ns 24

Tämä komea poika olikin sertikisan voittaja sekä värin paras! Oli kuulkaa jälleen kerran tippa linssissä kun isomummu pääsi onnittelemaan komeaa poikaa. Ja tulihan siinä jo pentu varattua vaikkei poijjaalle vielä tyttöystävää olekaan. ;)

Toinen ylläripylläri oli sitten itispuolella. Olihan Ulla mulle sanonut että tulee Pohkikseen, mutta minä unohdin, taas. Paikalla oli siis Merri, Cuunon poika.

Arkhitekton Truffle, OSH bs 24

Ensimmäisenä Merri joutui värin tarkkiin, sillä kuten kuvasta näkyy, Merri on savu. Cuuno taas ei ole rekisteröity savuksi ja Merrin äiti on siamilainen, jolla ei ole hopeaa suvussa. Tämä (ja meillä kotona oleva pentue Anchiosta ja Cuunosta) todisti sen että kyllä, meidän Cuuno Cupsuttelija on suklaahopeatäplikäs (OSH bs 24). So Marianne and Pam, you two are the only ones who has judge my sweetie correct. ;)

Michael Edström arvioi Merrin väriä

Sitten alettiinkin jännittää arvosteluja. Kissa vuoronsa jälkeen sai käydä tuomarilla ja sai sertinsä, hieno juttu. Merrin arvostelu jännitti allekirjoittanutta todella, olihan se heti kuin omaa olisi arvioitu.

Merri arvostelussa

Merri sai kovasti kehuja päästään ja profiilistaan, onko tuo nyt ihme! :D

Merri <3

Seuraavana saatiinkin jännittää sitten TP-valintaa. Paikalle kutsuttiin Sultsinan ihana mustavalkee tyttö ja Merri. Ai että tuumas kuulkaa kynnet loppua ja hermot revetä jännityksestä. Ja se riemu kun voittajaksi julistettiin MERRI!!!! Aivan mieletöntä!

Mutta eihän ne yllärit siihen loppuneet! :D Maupuolella tapahtui ja kun Pia oli omat TP-valinnat tehnyt, huomasin että hetkonen, tuolla on Khety valinnassa jonkun toisen naaraan kanssa. Khety on siis hopeamau ja minun Binchuni äiti. <3 Jännitin siinä sitten että miten käy, tuomari arpoi ja arpoi ja jes! Nosti Khetyn ylös! Pullukka-mamma oli TP! Ihan mahtava fiilis!!!

Jännitettävää lisäsi se, että Sultsinan Mute oli TP nuorissa ja Mutella oli JW-titteli katkolla (4 voittoa, yksi puuttui). Paneelia odoteltiin siis kourat hikisinä jännityksestä.

Järjestys oli tuttu 1, 2, 3, 4. Odoteltiin ja ehdittiin Maaritin kanssa käydä testaamassa aulan hierovat tuolit. Hooh, tuumas uni tulla, mutta ei ihan, sillä se kuuluisa paneeli odotti. Kolmosten paneelissa istuin sitten jännittämässä Binchun äitiä ja niin vain Khety-mamma nappasi äänen paneelissa! Hieno mammakissa! <3

Nelosten paneeli alkoi ja ekana tietenkin pojat. Vastakkain Sultsinan Emppu ja Kirsin musta Ruu. Emppu veti pidemmän korren näistä pojista. 

Paras naaras oli Cannonball Frontpage News, josta tuli tällä voitolla DSM.

Kastraattiuroksissa jänskätettiin Osmoa (Sultsinan Something Yammie, JW) ja vastassa ollutta Ukkoa (Feanorian Enterprise), kaksi aivan upeaa ja tasaväkistä poikaa. Voitto meni Ukolle, upeaa!! Pohjoinen rulettaa! 

Kastraattinaaraissa olivat vastakkain Nasu (Meaow Little Piglet) ja Tyyne (Feanorian Daydream Charm). Voitto Tyynelle joten äiti ja poika (Ukko) olivat molemmat BIS!! Ihan mieletön homma, onnea Tintille vielä jälkikäteenkin! <3

Nuorissa sitten se JW katkolla Mutelle, vastassa Mirkan Chickitty Quality of Hero. Ja niin se vaan tuli, voitto Mutelle ja titteliksi Junior Winner!!! Meidän Kurren sisko ja hyvien ystävieni Mirjan ja Maaritin upea kasvatti, onnea Sultsinat!!!

Pennut......paneelissa siis Merri Cuunonpoika ja Sultsinan Onnen Sydän. Kaksi upeaa pentua joista molemmista tuomarit pitivät. Voitto meni pienelle sydänkäpyselle ja ei harmittanut tippaakaan! Ullan kanssa palluteltiin Merriä ja onniteltiin Sultsinoita, taas! :D

Päivän kruunasivat Mambon siitosurospisteet: 116,6667!!!! Käsittämättömät pisteet!!! Onnea Mambo iskälle ja setälle!

Luonnollisesti sain onnitella Mirjaa ja Maaritia myös parhaasta kasvattajan tittelistä, pisteet huikeat 118. 

Sain myös ne palkinnot mitä lähdin hakemaan. ;) Koska paneeli viivästyi, siirtyi vuoden kissojen palkintojen jako sunnuntaille, mutta Pohkiksen väki oli niin ihanaa että antoi meidän Ramin palkinnot heti matkaan. <3 Ei tarvinnut ajaa toisena päivänä uudestaan Vaasaan, iso kiitos siitä!

Vuoden Kotikissaveteraani POH-KIS 2011, RAMI!!!!

********************

Sunnuntaina en siis ollut paikalla, vaan jännitin tuloksia puhelin kourassa kotona. Sitten se soitto tuli, vai soitinko minä, en enää muista edes. Ensimmäisenä Maarit ilmoitti että Cuunon poika oli TP ja koska tuomareita oli vain 1, oli Merri siis BIS!!!!!!! JEEEEEEE!!!!!! Meidän Cuunon pieni poika, upea, upea Merri! Hienosti meni muillakin, mutta tuo tulos oli se mitä toivon ja mitä salaa odotinkin ja sieltä se tuli! Onnea Ulla ja Merri!

Galina ja Milana

Paljon asioita pitäisi päivitellä tänne blogiin, mutta aloitetaan tärkeimmällä.

Uusin pentueemme syntyi viime viikon maanantaina, eli 30.4. Tulin töistä kotiin ja Santra jollotti tavallista enemmän. Sitten alkoi kuulua piipausta. Hih, Santra oli päättänyt synnyttää pennut itsekseen ja hoitanut tytöt vielä hienosti. Mun upea mammakissani hokas pentuhommat heti. <3

Pentujen isä on Mirjan upea SC Xerox Iron Happy Jungle, JW, DSM (OSH n 03). Xero on upea kolli, upealla luonteella varustettu poika jota oli ilo saada käyttää omaan kasvatukseen.

Pentuja syntyi 2, molemmat tyttöjä. Toinen on suklaa van ja toinen musta. En osannut odottaa mustaa pentua, kun molemmat vanhemmat ovat bicoloreja. Genetiikka ja sattuma ovat sitten jänniä juttuja, ei voi muuta sanoa. :)

Nalittna Galina, OS b 01

Aikas lailla täydellinen pää

Galinan kaunis väri

Siskokset

Nalittna Milana, OS n

Milanan kaunis pää <3

Molemmat pennut on varattu, Milana jää itselleni kasvatukseen ja Galinasta tulee myös kasvatuskissa. <3

Kuvia Isrokista

Sulon omistaja Tiina lähetti tänään aimo läjäyksen kuvia näyttelystä, joten seuraavassa muutamia tilannekuvia. Kaikki kuvat Tiina Mustonen.

Satu Hämäläinen tuomaroi

Mihin kasvattajaa tarvitaan? Alustaksi elämälle. <3

Tuo profiili <3 <3

TP-valinta ja huomatkaa ihanan hellyttävä hetki Donatellan ja matin välillä. <3

Sulo yrittää vakuuttaa Pia paneelissa.

Nalittna Bushido

ISROK 14.4. Kuopiossa

Tuli jälleen kerran todettua, että joko sitä on hullu tai sitten sitoutunut, sillä allekirjoittanut otti ja päräytti päiväksi Kuopion näyttelyyn ilman kissaa! Miksi sinne sitten lähdettiin, no kasvatin vuoksi tietenkin! :D Sulo Antero, Pennin ja isomman Sulon rakkauden hedelmä, teki debyyttinsä näyttelyssä ja pitihän sitä lähteä katsomaan ja samalla moikkaamaan kaikkia kavereita.
Sulon omat ihmiset tulivat pojan kanssa samoihin aikoihin hallille ja päästiin tutustumaan näyttelyn käytäntöihin. Toin mukanani Sulolle meidän sturdin, sillä viime aikoina on näyttelyissä ollut jos jonkinlaista bakteeria ja kammoan näitä sairauksia. Sulo sai majailla siis kokoontaitetussa muoviovisessa sturdissa näyttelyn ajan. Ja jätkähän veti lonkkaa koko päivän! Ei mitään riekuntaa tai huutelua, mitä nyt satunnaisesti piti sukulaisille huudella toiseen riviin että "hei mä oon täällä". Toisella puolella oli siis Sultsinan valtakunta ja siellä oli Sulon puolisisko ja "muutama" muu kaveri. ;)
Kävimme Sulon omien ihmisten kanssa läpi miten näyttely toimii, opiskeltiin luetteloa ja tutustutiin eri kissoihin. Kierreltiin luonnollisesti yläkerran Mustissa ja Mirrissä ostoksilla ja myös näyttelyhallissa olevat myyjät piti katsastaa. Itelle tarttui mauyhdistyksen pöydästä makee MAU -pipo mukaan ja Randyn kersat sai uuden Kongi-lelun tuliaisina. Aikuisille ostin kissanminttua ja meillähän se on tunnetusti rähinäviinaa. ;)

Sulo on seychellien lyhytkarva (TICAssa ruskeanaamio siamilainen valkoisella), joten poika oli ihan loppupäässä arvostelussa ja koska tuomarina oli erittäin osaava Satu Hämäläinen, saatiin me chillailla ihan iltapäivään asti. Seurasimme Laura Buranin arvostelua ja oli tosi orpo olo ilman kissaa, joten Sultsinan Maarit ystävällisesti antoi mulle Kurren siskon Mustin esitettäväksi TP-valintaan. Mustia nyppi suuresti että hänet sysättiin vieraalle ihmiselle, vaikka yritinkin sanoa että sun sisko on meidän kissalassa. Ei Mustia kiinnostanut yhtään! Sitten vielä olis pitänyt venyä kaiken sen kauheuden keskellä! Vieras ihminen kehtaa haista vieraille kissoille ja höpöttää huolestuttavia asioita ja tuomari miettii ja miettii. Vastassa oli ihana mustavalkoinen tyttö Unkarista.... <3 <3 Mustia kiinnosti pikku-Kati kovasti ja tuomari mietti ja mittaili tyttöjä. Lopulta hän sanoi että Musti on hänen tämän päivän valintansa! Voi juku että oli makee fiilis! Musti on mitä ihanin pieni itämainen tyttö ja oli tosi ilo esittää tyttöä, vaikkakaan ei nyt venytty yhtään. :D

Sulon vuoro koitti sitten Sadun pöydässä ja omaihminen Tiina esitteli Sulon todella hyvin. Poika nuuskutti pöytää ja antoi tuomarin venyttää ja vanuttaa ja tutkia. Tuomio oli, että Sulo on todella hieno poika, lihaksikas, kauniilla päällä ja profiililla varustettu, upea silmien väri! Häntä saisi olla pidempi, se on täysin totta. Mutta ei pahaa sanottavaa pojusta. Jee, me oltiin tosi iloisia ja onnellisia Tiinan kanssa!
Sitten odotettiin TP-valintaa ja sain luvan esittää pojan siellä. Seistiin rinnakkain Mirka SIA b 21 -tytön kanssa (ihana!), Maarit meidän Kurren veljen kanssa (OSH b) ja minä Sulon kanssa. Hauska kun kaksi muuta oli piiiiiitkäraajaisia ja siroja, Sulo niin täpäkkä ja jämäkkä että se näytti ihan erilaiselta! Satu kertoi kaikista pennuista miksi pitää niistä ja mitä toivoo niihin muuta. Sulolle siis häntää lisää. En muista mitä hän sanoi suklaapojusta, mutta paikkoja vähän vaihdeltiin ja sitten tuomari osoitti sormella: "Kolmonen (OSH b), kakkonen (SIA b 21) ja ykkönen (SULO!!!)".
Voi juku mikä fiilis! Meidän rimppakinttupentu oli kasvanut isoksi pojaksi ja oli tuomarin paras! Tiina ei tuumannut uskoa että Sulo repäisi heti ekassa näyttelyssä! Onnitteluja satoi ja otin kyllä kiitollisuudella vastaan, sillä tämä oli Nalittna-kissalan ensimmäinen oman kasvatin TP. :)

Paneelissa siis vastassa ihana Musti. Teknisten vaikeuksien vuoksi nelosten paneeli viipyi ja viipyi, mutta koitti lopulta. Ensin jännitettiin muiden menestystä ja sitten tuli nuorison vuoro. Onneks mua tuettiin kahden puolen, tuntu taju lähtevän jännityksestä! Ilmeistä näki että Sulosta tykättiin, mutta täysin oletetusti ja oikeutetusti Musti, ihana kaunis musta neitonen Sultsinasta veti voiton molemmilla äänillä! Ilo oli kyllä ylimmillään, kun oma pentu paneelissa ja niin hyvien ystävien ihana kissa voitti. Olin kyllä vähän herkillä koko päivän, mutta mitä sitten, naatitaan, naatitaan sillon kun siihen on aihetta.

Sulolle piti vielä ostaa palkkioksi mahtavasta käytöksestä ja menestyksestä Kongi-lelu, herkkuja ja minttua. Kuvia saadaan myöhemmin Sulon oman mamman kamerasta, allekirjoittaneella kun on vain kännykamera ja taso sen mukainen. :/

Kuvia odotellessa, onnittelut rakas pieni Nalittna Bushido  aka Sulo Antero, pieni poika joka ei luovuttanut! <3

Kuvia ipanoista

Runoilusta viis, ohessa kuvia vapaista kakaroista. :D

Korvaeläin Elsa, ruskeatäplikäs itämainen lyhytkarva

Herra Henry, varsin valloittava balineesipoika

Tuima Henry

Aku, suklaanaamio siamilainen

Aku 

FINTICAT 24.-25.3. Malmilla

Koittihan se alkuvuoden kohokohta! Oma näyttely yhdessä ihanan porukan kanssa. Sanokaa masokistiksi jos haluatte, mutta mä niin NAUTIN siitä hulinasta ennen näyttelyä! Kyllä taas sattui ja tapahtui, mutta kaikesta selvittiin ja kova vauhti on päällä jo kohti seuraavaa näyttelyä. :)

Lauantaina oli luksusta kun sai nukkua jopa viiteen! Ei tarvinnut lähteä sillä kirotulla 00.23 junalla, vaan tällä kertaa matkattiin Pendolinolla Tikkurilaan, josta Sara ystävällisesti poimi minut ja kuorman mukaansa. Ajeltiin Malmille ja alettiin raivata kissoja ja kamoja sisälle kun jo huudeltiin että Heidi help, tuu selittään nää numerot! Onneks oli kavereita paikalla ja pääsin heti töihin kun Sara jäi huolehtimaan kissuista ja telttojen pystytyksestä.
Kiirettä piisasi ihan arvostelujen alkamiseen asti, sillä allekirjoittanut oli "lievästi" mokannut luettelon kanssa ja osa kissoista puuttui siitä. Pahoittelut vielä kerran tästä sähläyksestä.
Kaikki kissat kuitenkin löysivät tiensä arvosteluihin ja finaaleihin ajallaan ja ihmiset olivat hyvällä tuulella.
Hieman harmitti että moskovalaista ötökkääni en päässyt heti aamusta palluttelemaan, vaan jouduin vain katselemaan kun pentu keräsi mainetta ja kunniaa kehissä.

Ljuba, tuomari Phillipa Holmesin käsilaukkukissa.
Kuva: Teija Toivola

Ljuba ihastutti tuomareita upealla profiililla, mielettömän vihreillä silmillä ja lentokonekorvilla. Kaikki oli niin hienoa ja tuomari jolla työskentelin, Phillipa Holmes, ihastui pikkutyttöön niin kovasti että halusi pakata tytön laukkuunsa ja viedä mukanaan. Moskovasta Ljuban tuonut tuomari Vlada Beninya ei arvostellut pentua, koska säännöt kieltävät sen. Häntä harmitti kovasti ja Vlada sanoikin että jos hän olisi saanut arvostella Ljuban, olisi pentu ollut Best of Best. :) Meille kelpasi kyllä kolmaskin sija, jonka Ljuba sai käymällä 3 kehää vähemmän kuin muut. :D

Esittelemässä Ljubaa viimeisessä finaalissa. Kuvassa allekirjoittanut, pikkuinen ötökkä ja Sara.
Kuva: Teija Toivola

Mukana oli meidän laumasta Ljuban lisäksi toinen reissukissa, eli Namu. Pikkuinen syssi on TICAssa luonnollisesti siamilainen valkoisella. Oli hyvin jännää nähdä mitä pennuista pidetään (Namun veli oli myös paikalla), sillä ekaa kertaa oli näyttelyssä omia itiskasvatteja. Namu oli ainoa siamilainen valkoisella, värin kesken ei ollut vertailua. Titus kisasi sitten itämaisissa ja olin kyllä vähän suu auki kun Titus pärjäs peräti 3 finaalia ja Namu nuohosi palkinnot 4stä finaalista! WAU! En voi muuta sanoa kuin että vau. Olen hyvin ylpeä kasvattaja, sillä molemmat pennut sai tosi paljon kehuja.

Nalittna Ashiguru, om. Heidi Selin
kuva: Teija Toivola

Puunhalaaja Titus <3
Kuva: Teija Toivola

Päivä kului tosi nopeasti ja tuntui ettei ehditty mitään ennen kuin oltiinkin jo lounaassa. Ihanat ruoat oli meille laitettu ja ehdittiin Reginan kanssa kahvitella ennen kuin oli taas aika palata sorvin ääreen.

Nalittna Okusan, Namu, ottaa hatkat.
Kuva: Teija Toivola

Namu on piiiiiiiitkä kissa.

Kehissä kiersi pentujen lisäksi myös aikuinen, oma loverboyni Cuuno. Cupidohan keräsi ensimmäisessä aikuisten näyttelyssään tittelin Champion ja tähtäimenä oli saada tarpeeksi pisteitä Grand Championiin. Cuunohan ei varsinaisesti ollut mikään finaalihai viime kerralla. ;) Yllätys oli siis suuri, kun meidän löllykkäpoika kurnutteli tiensä 3 finaaliin ja keräsi mukavan pistepotin. Äkkiseltään laskettuna poika tienasi itselleen sekä Grandin, Double Grandin että Triple Grandin! Wau Cuuno!

Cuuno palvoo Monikaa.
Kuva: Teija Toivola

Cuuno miettii että mitä tää täti oikein meinaa.
Kuva: Teija Toivola

Cuuno <3
Kuva: Teija Toivola

Puunhalaaja
Kuva: Teija Toivola

Mukana oli ekaa kertaa myös kotikissa Rami. Vanha rouvahan pärjäsi Fife-näyttelyissä ihan mukavasti ja sai sitten lähteä kokeilemaan ticailua myös. Rami oli hienosti kotikissojen BOB III. 

Vlada Beninya ja Rami
Kuva: Heikki Siltala

Mutta se paras ja yllättävin katti-matti tässä seurueessa oli Anja! Meidän hömelö Bansku oli nimittäin 6 finaalissa yhdeksästä! Anja keräsi pisteitä ja kehuja kaikilta tuomareilta ja saavutti, ei vain Grandia, Double Grandia eikä pelkkää Triple Grandiakaan. Anja sai tarpeeksi pisteitä Quadraple Grand Champion Alterin titteliin!!!! Mahtavaa Anoya!!!! <3 <3 Ja mikäli laskin oikein klerkin kansiosta, Anja oli BOB IV. <3

Mutta enemmän kuin pisteet ja kehut kissoille, tämä oli henkireikä arkeen, mahdollisuus tavata rakkaita ystäviä, nähdä upeita, upeita kissoja ja nauttia yhdistystystoiminnasta silloin kun se on toimivaa. 

Ihanat FINTICAT, ihanat ystäväni, kiitos teille kaikille avustanne kaikessa muodossa. Kiitos kärsivällisyydestä kun mokasin luettelon kanssa ja onnea kaikille valmistuneille ja menestyneille!

Jatkamme kesän näyttelyn suunnittelua. ;)

Nalittna-kissalan synty ja koko

Helmikuu lusittu loppuun! Pennut kasvaa omaa tahtiaan ja aika näyttää mitä näistä tulee. Aika näyttää myös jatkuuko pitkäkarvakasvatus vai heitänkö sen kanssa hanskat tiskiin, katsotaan nyt.

Mielenkiintoinen uutinen kantautui korviini kissamaailmasta ja ajattelin vähän kertoa meidän laumasta sen seurauksena. Kotonahan meillä ei ole kuin 6 kissaa. Kaksi vanhinta ovat maatiaiskissat Rami ja Juulia. Jälkimmäinen täyttää loppuvuodesta 10 vuotta ja Rami on n. puoli vuotta nuorempi. Rami on nimestään huolimatta tyttö, ja olikin viime vuonna mukanani näyttelyissä ensimmäisiä kertoja! :D Rami on POH-KIS kissayhdistyksen paras kotikissa sekä paras kotikissaveteraani 2011. Koko Suomen kattavassa rankingissa Rami oli kotikissoissa 6. ja kotikissaveteraaneissa 4. Ei voi sanoa kuin vau! Rami hurmasi herttaisella luonteellaan monet tuomarit ja kiitosta tuli kovasti yli 9-vuotiaan kissan upeasta kunnosta ja ulkonäöstä.
Juulia on toinen oma kissani, yhteistä taivalta siis takana kohta 10 vuotta. <3 Ei me varmaan vaihdettais päivääkään pois. Tai no, Juulia vois vaihtaa sen yhden yön jonka se vietti puussa nuorena tyttönä. Asuin silloin vielä yksin ja naapurissa oli ajokoiria, joita isäntä sitten piti irrallaan just silloin kun meidän nuoret neidit oli ulkona. Ajokoira ajoi Juuliaa takaa ja Juuliska pakeni mäntyyn. Isäntä kaiveli haiveniaan ja tuumas vaan että no sehän meni nopiasti. Raivoissani en saanut edes mitään sanottua. Eihän Juulia alas tullut, ennen kuin seuraavana päivänä se isäntä otti pitkät tikkaat ja haki kissan alas (Juulia laskeutui yön aikana pari metriä ja tikkaat ylsi melkein sille oksalle missä kissaraasu nökötti). Kyllä kynttä tuli, mutta saatiin rakas kotiin ja kyllä pieni oli väsynyt. Hyvin toipui tyttöni  pieni ja hyvin jaksaa painaa edelleen menemään! :)

Ensimmäinen rotukissamme on Binchu, egyptinmau. Piipa haettiin Annikalta ja tytöiltä Vaasasta ja siitä se sitten lähti. Sillä tiellä ollaan. :) Kamila, hopeamau, saapui seuraavana kesänä, eli n. puoli vuotta Binchun jälkeen.
Itämainen lauma alkoi kerääntyä Anjalla, itämaisella pitkäkarvalla. Anjasta ei tullut koskaan äitiä alkavan kohtutulehduksen vuoksi. Anja on niin rakas pieni kastraattihöperö ettei menettäminen olisi tullut kysymykseenkään.
Tässä vaiheessa oli jo käynyt selväksi, että kaksi leikkaamatonta naarasta ei oikein sopinut meillä saman katon alle. Kamila ja Anja kun juoksivat ja merkkasivat todella, todella tehokkaasti vuorotellen. Lisäksi tytöt ottivat yhteen harva se viikko. Kun Kamila sai toiset pentunsa ja asui pentuhuoneessa, oli tilanne luonnollisesti rauhallisempi, mutta paheni siitä kun pennut oli vieroitettu. Teimme jo päätöksen, että toinen tytöistä pitää leikata ja loppujen lopuksi päädyimme leikkaamaan molemmat, terveydellisistä syistä. Tilanne rauhoittui, joskus harvoin kastraattirouvia alkaa toistensa naamat nyppiä ja pitää vähän nokkia toista, mutta pääasiassa kaikki kolme kastraattirouvaa viihtyvät hyvin yhdessä.
Kollilauman eka on Cuuno, suuri rakkauden lähettiläs Anzelikan kissalasta. Cupsu on hölmö, aivoton ja ihana, mun oma poikani. Alkuperäinen suunnitelma oli, että etsin Cuunolle sijoituskodin, mutta kappas, Cuuno jäi kun jäikin kerrasta kotiin. KOSKAAN ei ollut tarkoitus ottaa kollia kotiin. Mutta näin se vain kävi.

Miksi meillä ei sitten ole kotona enempää kissoja? Kissojen omien välien vuoksi, talomme pienuuden vuoksi, kaikkien mielenterveyden vuoksi. Meillä ei pidetä kissoja sturdeissa tai vessassa, vaan kaikki kissat saavat kulkea minne haluavat. Pentuhuone on toisessa kerroksessa, se on eristetty aikuisilta. Pennut saavat tulla alakertaan kun ovat tarpeeksi isoja ja vahvoja. Siihen asti ne ovat ainoita eristettyjä kissojamme.

Toivon mukaan tämä helpottaa eräiden kasvattajien tuskaa tietää, miksi meille ei oteta kotiin enempää kissoja. Jos tarvitset lisäselvitystä niin pyydän ottamaan minuun suoraan yhteyttä ja kysymään minulta itseltäni.