Liian varhain lähteneen ystävän arkun äärellä päätin, etten anna minkään estää minua elämästä sellaista elämää kuin itse haluan. Siihen kuuluvat se perhe, jonka kanssa haluan olla tekemisissä, autot, jotka ovat jääneet liian kauan taustalle. Ystävät, joita en ole tavannut tarpeeksi usein. Tietenkin siihen kuuluvat kissat ja koirat, mutta pienemmässä määrin. En jaksa eläinharrastajien kähinöitä ja kiukutteluja ja turhia valituksia mitättömistä asioista, miksi pitäisi? Jos se sopii jollekin ja energiansa haluaa käyttää märehtimällä mitä meidän kissalassa tapahtuu ja jää tapahtumatta, niin toivottavasti se elämä tyydyttää.
Mitä nyt sitten tapahtuu? Pistän kasvatuksen tauolle, piste. Sijoituskissoista jo 2 on siirtynyt sijoituskotien omistukseen ja toivon mukaan myös muut pääsevät mahdollisimman pian myös paperilla sijoituskotien lopulliseen hallintaan. Pentuja ei ole tulossa, rakasta karvakorvapoikaani Cuunoa saa käyttää kasvatukseen jos joku haluaa, mutta muuten ei kasvatustoimintaa meillä ole vähään aikaan.
Jatkan kuitenkin näyttelyissä käymistä ja TICAssa on menossa piiiitkä tie tuomarioppilaaksi. Huhheijaa, siitä ei kuitenkaan oteta paineita, vaan hiljaa hyvä tulee. :)
Loppuun kerrottakoon ilouutinen, Anja Bansku Banaani (FTres Anoya Tigre) on ensimmäinen suomalainen itämainen pitkäkarva, joka on saavuttanut TICAssa tittelin SGCA (Supreme Grand Champion Alter).
