Vuoden viimeinen näyttely on takana (emme osallistuneet), ja nyt on aika vetää viiva tulosten alle. Ja millaisten tulosten! :D Ryhmä Rämä veti mamman sanattomaksi saavutuksillaan!
Kategoria IV, urokset, kaikki rodut:
sija 8. IC LoveOriental Cupido OSH b 24
Itämainen lyhytkarva, urokset:
sija 7. IC LoveOriental Cupido OSH b 24 (kaikista aikuisista sija 13.)
Kategoria IV, kastraattinaaraat, kaikki rodut:
sija 8. IP & IC FTres Anoya Tigre OLH n 25
Itämainen pitkäkarva, kastraattinaaraat:
sija 2. IP & IC FTres Anoya Tigre OLH n 25 (kaikista kastraateista sija 2.)
Kategoria IV, nuoret, kaikki rodut:
sija 14. IC LoveOriental Cupido OSH b 24
Itämainen lyhytkarva, nuoret:
sija 6. IC LoveOriental Cupido OSH b 24
Siamilainen, nuoret:
sija 7. Birregin Anch'io SIA n
sija 8. Sultsinan Special Treat SIA n
Kirkkain helmi tulee kuitenkin siitosluokasta! Vuoden paras siitosnaaras kategoriassa IV:
CH Rheady Rhodamine Red OSH f 03
Myös paras itämainen lyhytkarva siitosnaaras! Upea, kiltti ja paljon kokenut Penni Pennanen ansaitsee tämän tittelin!
Kotikissat, kaikki:
sija 7. Rami HCS
lyhytkarvaiset kotikissat:
sija 5. Rami HCS
Kotikissaveteraanit, kaikki:
sija 4. Rami HCS
lyhytkarvaiset kotikissaveteraanit:
sija 3. Rami HCS
Viralliset tuloksethan tulee vasta ensi vuonna, mutta näillä näyttäisi tämä vuosi menevän kasaan. :D
Sitten on vielä yhdistysten omat kisat, ja niissä tulokset saattavat olla erilaiset. :)
Kiitos ihanille kasvattajille ihanista karvakuonoista, rakkaista "lapsistani". Ilman teidän työtänne ja tukeanne en voisi olla näin ylpeä mussukoistani. <3
lauantai 31. joulukuuta 2011
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Mihin kuulkaa ne kaikki katosi?
Niin se vaan on, että aika tavaran kaupitsee ja kaikki hyvä loppuu aikanaan. Palautin tänään ihanaisen balineesikolli Tofferin takaisin omaan kotiinsa ja jään toivomaan morsiamensa Randyn kanssa pieni balineeseja, itämaisia pitkäkarvoja ja ehkä jopa seychellien pitkäkarvoja! Mukaan saattaa tulla myös variantteja, mutta kaikki otamme kiitollisuudella ja rakkaudella vastaan jos vain lapsosia on tullakseen.
Näiden kahden mahtavat luonteet kohtavasivat kyllä niin kauniisti, että odotettavissa on kilttejä, nöyriä kissalapsia, jotka rakastavat ihmisiä. Tämä pentue on todella jännittävä, sillä Randy on oma kasvattini ja jos kaikki menee putkeen niin saan toisen polven omaa kasvatustani. Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan....
Löytölapset, jotka saivat nimet vasta viime viikolla rokotusten yhteydessä, ovat kaikki uusissa kodeissaan. Mikä ihana päivä olikaan, kun Ellan (HCS h 24) uusi omistaja soitti, kiitteli pennusta ja sanoi että kaikki menee aivan loistavasti ja pentu on aivan ihana. Todella hyvä fiilis ja se vain parani loppuviikkoa kohti. Pieni kilpparityttö, joka sai nimekseen Fanny (HCS f 09), oli vielä viikolla vailla kotia, mutta katsomaan tullut pariskunta rakastui kertakaikkiaan pentuun ja niin muutti Fanny Kokkolaan.
Riku, nuorimies hopeasavu, matkasi perjantaina Ouluun ja ilahduttaa siellä omaa väkeään hullunkurisella luonteellaan. Verneri jäi Himangalle lapsiperheeseen. Verneri onkin varsin komea kollin alku, pitkäkarvainen ruskeatäplikäs, todella upeilla kuvioilla varustettu poika.
Sitten oli piskuinen Alli, musta pitkäkarvainen tyttönen. Anoppini ihastui Allin epäsopusuhtaiseen olemukseen (korvat olivat ihan pienenä lähes olemattomat ja kasvot tosi pienet kroppaan verrattuna) tämän ollessa pentu ja Alli jäikin sitten meidän perheeseen. Nykyään Alli ei ole enää epäsopusuhtainen, vaan todella kaunis pitkäkarva riiviö. <3
Näin meiltä lähti siis kuusi kissaa viikon aikana, on kuulkaa aika tyhjä olo. Mieltä lämmittää kuitenkin se tosi seikka, että nämä rakkaat lapset ja ihanainen sulhanen ovat todella rakastettuja ja hyvässä hoidossa. Vielä kerran kirpaisee tänä iltana kun pitää palauttaa Randy sijoituskotiinsa, toki ihan lähelle samaan kylään, ettei olla liian kaukana. ;)
Ikävämpiä tuntemuksia tälle viikolle on sitten kertynyt ystävän kissan tilan vuoksi. Näyttelystä saatu tartunta levisi myös heidän talouteensa ja yksi kissoista on todella, todella heikossa tilassa. Huoli on valtava, ja samalla olen niin vihainen että sitä on vaikea käsittää.
JOS TEILLÄ ON KOTONA SAIRAITA ELÄIMIÄ, ÄLKÄÄ LÄHTEKÖ MUIDEN KANSSA NÄYTTELYYN!!!
Näiden kahden mahtavat luonteet kohtavasivat kyllä niin kauniisti, että odotettavissa on kilttejä, nöyriä kissalapsia, jotka rakastavat ihmisiä. Tämä pentue on todella jännittävä, sillä Randy on oma kasvattini ja jos kaikki menee putkeen niin saan toisen polven omaa kasvatustani. Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan....
Löytölapset, jotka saivat nimet vasta viime viikolla rokotusten yhteydessä, ovat kaikki uusissa kodeissaan. Mikä ihana päivä olikaan, kun Ellan (HCS h 24) uusi omistaja soitti, kiitteli pennusta ja sanoi että kaikki menee aivan loistavasti ja pentu on aivan ihana. Todella hyvä fiilis ja se vain parani loppuviikkoa kohti. Pieni kilpparityttö, joka sai nimekseen Fanny (HCS f 09), oli vielä viikolla vailla kotia, mutta katsomaan tullut pariskunta rakastui kertakaikkiaan pentuun ja niin muutti Fanny Kokkolaan.
Riku, nuorimies hopeasavu, matkasi perjantaina Ouluun ja ilahduttaa siellä omaa väkeään hullunkurisella luonteellaan. Verneri jäi Himangalle lapsiperheeseen. Verneri onkin varsin komea kollin alku, pitkäkarvainen ruskeatäplikäs, todella upeilla kuvioilla varustettu poika.
Sitten oli piskuinen Alli, musta pitkäkarvainen tyttönen. Anoppini ihastui Allin epäsopusuhtaiseen olemukseen (korvat olivat ihan pienenä lähes olemattomat ja kasvot tosi pienet kroppaan verrattuna) tämän ollessa pentu ja Alli jäikin sitten meidän perheeseen. Nykyään Alli ei ole enää epäsopusuhtainen, vaan todella kaunis pitkäkarva riiviö. <3
Näin meiltä lähti siis kuusi kissaa viikon aikana, on kuulkaa aika tyhjä olo. Mieltä lämmittää kuitenkin se tosi seikka, että nämä rakkaat lapset ja ihanainen sulhanen ovat todella rakastettuja ja hyvässä hoidossa. Vielä kerran kirpaisee tänä iltana kun pitää palauttaa Randy sijoituskotiinsa, toki ihan lähelle samaan kylään, ettei olla liian kaukana. ;)
Ikävämpiä tuntemuksia tälle viikolle on sitten kertynyt ystävän kissan tilan vuoksi. Näyttelystä saatu tartunta levisi myös heidän talouteensa ja yksi kissoista on todella, todella heikossa tilassa. Huoli on valtava, ja samalla olen niin vihainen että sitä on vaikea käsittää.
JOS TEILLÄ ON KOTONA SAIRAITA ELÄIMIÄ, ÄLKÄÄ LÄHTEKÖ MUIDEN KANSSA NÄYTTELYYN!!!
torstai 15. joulukuuta 2011
Mihin katosi aika?
Jesta, joulu on ens viikolla! Kuka tilas sen nyt jo?! Tämän talouden emäntä ei ole vielä saanut mitään jouluun viittaavaa aikaiseksi. No, yhden muuntajan sain laitettua pistorasiaan jolloin pihalle syttyi yhdet jouluvalot. Toisaalta, mitäpä sitä turhia häsläämään. ;)
Kissalan vuosi on ollut varsin mielenkiintoinen, uusia jäseniä laumaan on saapunut ja pari on jo siirtynyt sijoituskotiensa omistukseen. Kiitos teille kissojeni hyvästä huolenpidosta ja näyttelyissä käymisestä!
Laumaan saapui vuoden aikana kaunis siamilainen tyttönen, Birregin Anch'io, Ansa. Kaunis, ruskeanaamio simskutyttö, upeilla pointeilla varustettu, todella kauniit silmät omaava leidi valloitti minut sekä sijoituskotinsa kerrasta.
Toinen siamilaisemme oli Sultsinan Special Treat joka on jo siirtynyt sijoituskotinsa Hannen hartioiden lämmittäjäksi. Ei, Nanosta ei tehty turkkia, mutta Nano kuvittelee olevansa shaali tai muu vastaava ja keikkuu aina olkapäillä. Nanoa ei käytetty kasvatuksessa lainkaan, mutta todennäköisesti ensi vuonna Nano matkaa kanssani muutamassa näyttelyssä.
Sultsinan kissalassa oli myös sellainen hauska pieni pentu, nimeltään Santra. Ihastelin pentua ja haikailin kovasti sen perään, mutta koska kissaluku kotona on täysi, ei näyttänyt että Santra meille päätyisi. Lopulta Santralle löytyikin sijoituskoti ja sain soittaa Sultsinaan iloisen puhelun! Sultsinan SuhmuranSantra, hassu pieni kilppari bicolor, aivan yhtä hölmö kuin Pennikin. <3
Kolmas Sultsinasta meille tullut pentu onkin sitten varsin tuore tapaus, eli Kurre. Sultsinan Päiväuni on suklaatäplikäs, todella lupaava nuori neitokainen, jonka kanssa tulemme käymään ensi vuonna näyttelyissä.
Urostakin kasvatuksessa tarvitaan, joten sellainen oli etsinnässä. Ystävälläni Heidi Selinillä oli TICA-kissalassa syntynyt kesällä varsin mukavan näköinen lauma, ja joukossa oli pieni hassu punatäplikäs. Herra nimeltä Tito muutti sijoituskotiinsa ja tulee toimimaan kissalamme isikissana jos kaikki menee hyvin.
Nano, Freya ja Eemi ovat siirtyneet sijoituskotiensa omistukseen, kiitokset vielä heille panoksestaan kasvatustyöhön ja kiitokset sijoituskodeille erittäin sujuvasta yhteistyöstänne.
Ensi vuoden alku tulee olemaan todella jännittävä, sillä Cuuno Cupsuttelijamme siirtyy isien kastiin! Kaksi pentuetta on matkalla maailmaan, toinen omaan kissalaamme ja toinen Ouluun. Jännittävä nähdä millaisia mini-Cuunoja saadaan! Näillä näkymin myös pitkäkarvaisia itämaisia olisi tulossa, mutta täytyy malttaa vielä mielensä, ensikertalaisesta äidistä kyse ja vaikka sulhanen onkin kokenut, ei pidä toivoa liikoja. ;)
Uusia ystäviä olen saanut kissojen myötä, ja oppinut myös huomaamaan sen valitettavan tosiasian, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. :( Väärinkäsityksiä sattuu ja varsinkin sosiaalinen media on siinä erittäin hyvä edesauttaja. Mutta ei anneta sen haitata, sillä kaikkia ei voi miellyttää ja miksi pitäisikään?
Itsestäni opin vuoden aikana sen, mitä minä haluan kasvatukselta ja mitä haluan siinä välttää. Ajan edelleen terveyttä, luonnetta ja kissan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vaikka rotukissoja kasvattaessa ulkonäkö on tärkeä seikka, se ei koskaan saisi mennä kissan terveyden edelle. Kuten ei mikään muukaan asia. Edelleenkään en tule hyväksymään kasvatukseen kissoja, joilla on rakenteellinen vika. Toivoa vain voi, että myös kasvattajat välttäisivät tällaisia kissoja jalostuksessaan. Ja vaikka kissan terveydessä ei olisikaan vikaa, kaikkia kissoja ei ole tarkoitettu kasvatukseen. Sekin olisi hyvä muistaa eikä vain ajatella että pitää se yksi pentue nyt ainakin tehdä.
Omasta kasvatuksestani jäikin pois rakas Anjani, pitkäkarvainen itämaiseni, sillä konfliktit toisen leikkaamattoman naaraan kanssa olivat liian ahdistavia molemmille kissoille. Anja steriloitiin, mikä olikin täysin oikeaan aikaan tehty ratkaisu, sillä Anjalla oli alkanut kohtutulehdus. Eläinlääkärin mukaan olimme täysin oikeassa paikassa, täysin oikeaan aikaan. Ei ole väliä vaikkei Anja koskaan saanut pentuja, me saimme pitää niin rakkaan purisijan ja pyöriäisen, ettei mikään pentu olisi voinut korvata sitä!
Omaan kasvatukseeni ei koskaan päätynyt myöskään egyptinmau Kamila. Kaunis hopeamaukuja teki kaksi pentuetta ollessaan meillä sijoituksessa, ja vaikka Kamila oli maailman helpoin synnyttäjä ja paras mahdollinen äiti, oli pentujen jälkeinen aika varsin raskasta hänelle ja minä en halunnut olla se, joka lisää kissan pahaa oloa. Joten Beatles-poikien saadessa rokotteensa, steriloitiin Britannian tuontikissamme ja samalla siirtyi Kamila mieheni omistukseen. Kenellekään muullehan Kamila ei ole koskaan kuulunutkaan, heti pentuna kävi selväksi että mieheni sylissä ja peiton alla oli Kamilan paikka. <3
Kissalan vuosi on ollut varsin mielenkiintoinen, uusia jäseniä laumaan on saapunut ja pari on jo siirtynyt sijoituskotiensa omistukseen. Kiitos teille kissojeni hyvästä huolenpidosta ja näyttelyissä käymisestä!
Laumaan saapui vuoden aikana kaunis siamilainen tyttönen, Birregin Anch'io, Ansa. Kaunis, ruskeanaamio simskutyttö, upeilla pointeilla varustettu, todella kauniit silmät omaava leidi valloitti minut sekä sijoituskotinsa kerrasta.
Toinen siamilaisemme oli Sultsinan Special Treat joka on jo siirtynyt sijoituskotinsa Hannen hartioiden lämmittäjäksi. Ei, Nanosta ei tehty turkkia, mutta Nano kuvittelee olevansa shaali tai muu vastaava ja keikkuu aina olkapäillä. Nanoa ei käytetty kasvatuksessa lainkaan, mutta todennäköisesti ensi vuonna Nano matkaa kanssani muutamassa näyttelyssä.
Sultsinan kissalassa oli myös sellainen hauska pieni pentu, nimeltään Santra. Ihastelin pentua ja haikailin kovasti sen perään, mutta koska kissaluku kotona on täysi, ei näyttänyt että Santra meille päätyisi. Lopulta Santralle löytyikin sijoituskoti ja sain soittaa Sultsinaan iloisen puhelun! Sultsinan SuhmuranSantra, hassu pieni kilppari bicolor, aivan yhtä hölmö kuin Pennikin. <3
Kolmas Sultsinasta meille tullut pentu onkin sitten varsin tuore tapaus, eli Kurre. Sultsinan Päiväuni on suklaatäplikäs, todella lupaava nuori neitokainen, jonka kanssa tulemme käymään ensi vuonna näyttelyissä.
Urostakin kasvatuksessa tarvitaan, joten sellainen oli etsinnässä. Ystävälläni Heidi Selinillä oli TICA-kissalassa syntynyt kesällä varsin mukavan näköinen lauma, ja joukossa oli pieni hassu punatäplikäs. Herra nimeltä Tito muutti sijoituskotiinsa ja tulee toimimaan kissalamme isikissana jos kaikki menee hyvin.
Nano, Freya ja Eemi ovat siirtyneet sijoituskotiensa omistukseen, kiitokset vielä heille panoksestaan kasvatustyöhön ja kiitokset sijoituskodeille erittäin sujuvasta yhteistyöstänne.
Ensi vuoden alku tulee olemaan todella jännittävä, sillä Cuuno Cupsuttelijamme siirtyy isien kastiin! Kaksi pentuetta on matkalla maailmaan, toinen omaan kissalaamme ja toinen Ouluun. Jännittävä nähdä millaisia mini-Cuunoja saadaan! Näillä näkymin myös pitkäkarvaisia itämaisia olisi tulossa, mutta täytyy malttaa vielä mielensä, ensikertalaisesta äidistä kyse ja vaikka sulhanen onkin kokenut, ei pidä toivoa liikoja. ;)
Uusia ystäviä olen saanut kissojen myötä, ja oppinut myös huomaamaan sen valitettavan tosiasian, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. :( Väärinkäsityksiä sattuu ja varsinkin sosiaalinen media on siinä erittäin hyvä edesauttaja. Mutta ei anneta sen haitata, sillä kaikkia ei voi miellyttää ja miksi pitäisikään?
Itsestäni opin vuoden aikana sen, mitä minä haluan kasvatukselta ja mitä haluan siinä välttää. Ajan edelleen terveyttä, luonnetta ja kissan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vaikka rotukissoja kasvattaessa ulkonäkö on tärkeä seikka, se ei koskaan saisi mennä kissan terveyden edelle. Kuten ei mikään muukaan asia. Edelleenkään en tule hyväksymään kasvatukseen kissoja, joilla on rakenteellinen vika. Toivoa vain voi, että myös kasvattajat välttäisivät tällaisia kissoja jalostuksessaan. Ja vaikka kissan terveydessä ei olisikaan vikaa, kaikkia kissoja ei ole tarkoitettu kasvatukseen. Sekin olisi hyvä muistaa eikä vain ajatella että pitää se yksi pentue nyt ainakin tehdä.
Omasta kasvatuksestani jäikin pois rakas Anjani, pitkäkarvainen itämaiseni, sillä konfliktit toisen leikkaamattoman naaraan kanssa olivat liian ahdistavia molemmille kissoille. Anja steriloitiin, mikä olikin täysin oikeaan aikaan tehty ratkaisu, sillä Anjalla oli alkanut kohtutulehdus. Eläinlääkärin mukaan olimme täysin oikeassa paikassa, täysin oikeaan aikaan. Ei ole väliä vaikkei Anja koskaan saanut pentuja, me saimme pitää niin rakkaan purisijan ja pyöriäisen, ettei mikään pentu olisi voinut korvata sitä!
Omaan kasvatukseeni ei koskaan päätynyt myöskään egyptinmau Kamila. Kaunis hopeamaukuja teki kaksi pentuetta ollessaan meillä sijoituksessa, ja vaikka Kamila oli maailman helpoin synnyttäjä ja paras mahdollinen äiti, oli pentujen jälkeinen aika varsin raskasta hänelle ja minä en halunnut olla se, joka lisää kissan pahaa oloa. Joten Beatles-poikien saadessa rokotteensa, steriloitiin Britannian tuontikissamme ja samalla siirtyi Kamila mieheni omistukseen. Kenellekään muullehan Kamila ei ole koskaan kuulunutkaan, heti pentuna kävi selväksi että mieheni sylissä ja peiton alla oli Kamilan paikka. <3
tiistai 6. joulukuuta 2011
Tulevaisuuden suunnitelmia
Tänään saatiin vahvistus että jouluvalot on sytytetty! Se oli kyllä odotettavissakin, sillä Ansa (Birregin Anch'io) on paisunut jo ulos missin mitoista ja treffit Cuunon (LoveOriental Cupido) kanssa olivat varsin kiihkeät. ;)
Eli alkuvuodesta, arviolta tammikuun tokalla viikolla syntyy suklaisia ja ruskeita pentuja. :)
Randy (Nalittna Randy Couture) treffailee tällä hetkellä komeaa balineesikolli Tofferia (Cleverkitty LoveMeTender) ja parasta toivotaan. Toffer vaan haluaisi rakastaa ihmisiä kun nuoren parin seuraan menee, joten mitään ei ole vielä nähty, mutta sormet ristissä parasta toivotaan.
Pennin pennut ovat kasvaneet hienosti ja ovat jo varsinaisia riiviöitä! Namu karkaa heti vintin portaisiin kun vaan silmä välttää ja Tiltu roikkuu heti kiinni helmoissa kun menen pentuhuoneeseen. Sulo on vähän rauhallisempi, mutta ruoka-aikaan Sulo on ehdottomasti äänekkäin! :D
Santran (Sultsinan SuhmuranSantra) poikaystävä on myös valittu ja seuraavasta juoksusta tyttö kohtaa unelmiensa prinssin. Vielä pidettäköön salassa kuka tuo unelmien sulho on. ;)
Näyttelyrintamalla pidämme taukoa, aloitamme vasta maaliskuussa. Alkuvuosi menee siis pentujen hoidossa ja paijailussa. Se on hyvä se, sillä kaipaankin taukoa näyttelyistä, niin paljon kuin nautinkin kavereiden kanssa oleskelusta näyttelyissä, ja työskentelystä upeiden kissojen parissa.
Etsin myös sijoituskotia kahdelle tytölleni, toinen on Sultsinan kaunis kasvatti Päiväuni, eli Kurre.
Eli alkuvuodesta, arviolta tammikuun tokalla viikolla syntyy suklaisia ja ruskeita pentuja. :)
 |
| LoveOriental Cupido, tuleva isukki |
Randy (Nalittna Randy Couture) treffailee tällä hetkellä komeaa balineesikolli Tofferia (Cleverkitty LoveMeTender) ja parasta toivotaan. Toffer vaan haluaisi rakastaa ihmisiä kun nuoren parin seuraan menee, joten mitään ei ole vielä nähty, mutta sormet ristissä parasta toivotaan.
Pennin pennut ovat kasvaneet hienosti ja ovat jo varsinaisia riiviöitä! Namu karkaa heti vintin portaisiin kun vaan silmä välttää ja Tiltu roikkuu heti kiinni helmoissa kun menen pentuhuoneeseen. Sulo on vähän rauhallisempi, mutta ruoka-aikaan Sulo on ehdottomasti äänekkäin! :D
 |
| Sulo SYS n 02 |
 |
| Tiltu, OSH c 03 |
 |
| Namu, SYS n 03 |
Santran (Sultsinan SuhmuranSantra) poikaystävä on myös valittu ja seuraavasta juoksusta tyttö kohtaa unelmiensa prinssin. Vielä pidettäköön salassa kuka tuo unelmien sulho on. ;)
 |
| Santra hoitaa Pennin pentuja <3 |
Näyttelyrintamalla pidämme taukoa, aloitamme vasta maaliskuussa. Alkuvuosi menee siis pentujen hoidossa ja paijailussa. Se on hyvä se, sillä kaipaankin taukoa näyttelyistä, niin paljon kuin nautinkin kavereiden kanssa oleskelusta näyttelyissä, ja työskentelystä upeiden kissojen parissa.
Etsin myös sijoituskotia kahdelle tytölleni, toinen on Sultsinan kaunis kasvatti Päiväuni, eli Kurre.
 |
| Sultsinan Päiväuni (OSH b 24), Kurre |
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Pentuja, pentuja, pentuja
Olosuhteiden pakosta Penni ja pennut muuttivat meille vajaa kuukausi sitten. Sen verran voin tilannetta valottaa, että hoito oli ollut vähän niin ja näin ja sen johdosta menetimme 2 pentua. :( Asiat kuitenkin saatiin sovittua sijoituskodin kanssa ja tilanne on nyt vakaa.
Samurain jälkeläiset -pentue koostuu siis loppujen lopuksi kolmesta pennusta:
Namu, SYS n 03 tyttö, joka etsii sijoituskotia
Sulo, SYS n 02 poika, vapaa lemmikiksi tai näyttelykaveriks (jalostukseen)
Tiltu, OSH a 03 poika, alustavasti varattu.
Pentujen värit selvisivät vasta kun sain ne kotiin. Alun alkaenhan molemmat syssit olivat suklaita ja Tiltu oli lila. Välissä Tiltsi näyttää siniseltä, välissä lilalta. Rekkarit lähti liittoon sinisenä ja käytetään kloppi sitten värintarkastuksessa jos tarvetta ilmenee.
Sulo on selvä n 02, mutta Namu taas vaihtaa väriään suklaasta ruskeaan ja takaisin. SYS n 03 lähti paperit ja värintarkastus odottaa sitten ekassa näyttelyssä.
Penni on toipunut hienosti julmasta kokemuksesta ja on saanut painoaan takaisin, ulkomuoto on parantunut ja Penni nalkuttaa minulle koko ajan jostain. ;) Pennutkin kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Näillä näkymin Sulo ja Namu ovat kotona vähän kauemman aikaa kuin Tiltu, joka on iiiiso poika verrattuna sisaruksiinsa.
Kuvia tulossa jahka saan kunnon kameralla otettua, puhelimella räpsityt ovat aina huonosti valotettuja ja suttuisia.
SUUNNITELMISSA:
Ansa kävi vierailulla Cuunon luona ja toivon mukaan saamme vuoden alusta mini-Cuunoja. <3
Samurain jälkeläiset -pentue koostuu siis loppujen lopuksi kolmesta pennusta:
Namu, SYS n 03 tyttö, joka etsii sijoituskotia
Sulo, SYS n 02 poika, vapaa lemmikiksi tai näyttelykaveriks (jalostukseen)
Tiltu, OSH a 03 poika, alustavasti varattu.
Pentujen värit selvisivät vasta kun sain ne kotiin. Alun alkaenhan molemmat syssit olivat suklaita ja Tiltu oli lila. Välissä Tiltsi näyttää siniseltä, välissä lilalta. Rekkarit lähti liittoon sinisenä ja käytetään kloppi sitten värintarkastuksessa jos tarvetta ilmenee.
Sulo on selvä n 02, mutta Namu taas vaihtaa väriään suklaasta ruskeaan ja takaisin. SYS n 03 lähti paperit ja värintarkastus odottaa sitten ekassa näyttelyssä.
Penni on toipunut hienosti julmasta kokemuksesta ja on saanut painoaan takaisin, ulkomuoto on parantunut ja Penni nalkuttaa minulle koko ajan jostain. ;) Pennutkin kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Näillä näkymin Sulo ja Namu ovat kotona vähän kauemman aikaa kuin Tiltu, joka on iiiiso poika verrattuna sisaruksiinsa.
Kuvia tulossa jahka saan kunnon kameralla otettua, puhelimella räpsityt ovat aina huonosti valotettuja ja suttuisia.
SUUNNITELMISSA:
Ansa kävi vierailulla Cuunon luona ja toivon mukaan saamme vuoden alusta mini-Cuunoja. <3
tiistai 18. lokakuuta 2011
Viimeinen mau uunista ulos!
Rakkaat Beatles pojat ottivat ja hurmasivat oman kotinsa viime viikonloppuna. Koposten perhe saapui katsomaan Paulia ja Pikku-Johnia ja kuinkas kävikään; loput Beatleseista huomasivat matkaavansa kohti Kärsämäkeä! :) Ihanan perheen pojat saivat ja hyvillä mielin lähettelin poikaset maailmalle. Yhteistyö Koposten kanssa jatkuu vielä tämän jälkeenkin, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. ;)
Itämaiset apinat Oulussa kasvavat kohisten ja aiheuttavat Alexille harmaita hiuksia kiipeilemällä mm. sohvien sisässä. No, ovathan ne tunnetusti hyvin älykkäästä äidistä, joten mitä tahansa voi odottaa. :D
Pennin edellisestä pentueesta sain kaksi tyttöä vieraakseni viikonlopulle; Rändi ja Gerbsu ovat olleet seuraneiteinäni perjantaista alkaen. Kävimme otattamassa tyttösistä pakolliset ja vapaaehtoiset verikokeet Kokkolassa (Oulun eläinlääkärit ovat ihan julmetun kalliita meidän ell verrattuna!!!) ja nyt odotellaan tuloksia. Joskos sitä sitten päästäisiin sulhastelemaan ja mahdollisesti jopa odottamaan pitkäkarvavauvoja! :D Tirroset kun ovat hyvin aktiivisia, mistä en nyt hirveästi innostu.... Mutta luonto hoitaa ja luonto päättää, ei siinä kasvattajalla ole sanomista jos jatkuvasti juostaan. En ole e-pillereiden ystävä, enkä toisaalta halua ottaa riskiä kohtutulehduksesta. Implantista ei ole henk.kohtaista kokemusta naarailla, mutta yksikin kammottavan epäonnistunut tapaus riitti siihen, etten edes uskalla kokeilla. :/
Itämaiset apinat Oulussa kasvavat kohisten ja aiheuttavat Alexille harmaita hiuksia kiipeilemällä mm. sohvien sisässä. No, ovathan ne tunnetusti hyvin älykkäästä äidistä, joten mitä tahansa voi odottaa. :D
Pennin edellisestä pentueesta sain kaksi tyttöä vieraakseni viikonlopulle; Rändi ja Gerbsu ovat olleet seuraneiteinäni perjantaista alkaen. Kävimme otattamassa tyttösistä pakolliset ja vapaaehtoiset verikokeet Kokkolassa (Oulun eläinlääkärit ovat ihan julmetun kalliita meidän ell verrattuna!!!) ja nyt odotellaan tuloksia. Joskos sitä sitten päästäisiin sulhastelemaan ja mahdollisesti jopa odottamaan pitkäkarvavauvoja! :D Tirroset kun ovat hyvin aktiivisia, mistä en nyt hirveästi innostu.... Mutta luonto hoitaa ja luonto päättää, ei siinä kasvattajalla ole sanomista jos jatkuvasti juostaan. En ole e-pillereiden ystävä, enkä toisaalta halua ottaa riskiä kohtutulehduksesta. Implantista ei ole henk.kohtaista kokemusta naarailla, mutta yksikin kammottavan epäonnistunut tapaus riitti siihen, etten edes uskalla kokeilla. :/
tiistai 11. lokakuuta 2011
Pentuja, pentuja, pentuja
Rakas Rotta-riiviö, eli Penni pyöräytti kolme viikkoa sitten kasan pentuja maailmaan. Ylpeänä isänä myhäilee Samuray Lux kissalan kasvatti Sullivan, eli Sulo kavereiden kesken. Ryhmä Rämä koostuu viidestä pennusta; kolme itämaista ja kaksi syssiä. Värit ja sukupuolet on sinänsä vielä vähän arvoitus, sillä allekirjoittaneella katosi itseluottamus sukupuolen tunnistuksen kanssa Kamilan pentujen kohdalla. Nehän olivat ensin tyttöjä ja poikia..... ;)
Ohessa kuitenkin Alexin muutama näppäämä kuva tästä pohjoisesta laumasta, joka siis Oulussa tällä hetkellä asustaa.
Lisäksi huomiimme on päätynyt yksi kaunis ruskea klassinen tabby kotikissa, kenen lienee. Panta on kaulassa ja on selvästi tottunut ihmisiin, mutta kukaan ei ole kissaa kaivannut. Tällä ihanalla kissalla on myös 6 ihanaa pentua..... Pienet kasvavat allekirjoittaneen anopin huolenpidossa ja luovutetaan sitten omiin koteihinsa. Emäkissa steriloidaan ja luovutetaan uuteen kotiin kun pennut on vieroitettu. Näitä valitettavia vahinkopentueita syntyy ihan liikaa, tämäkin oli tälle emälle jo toinen tälle vuodelle. Keväällä kissaa ei kukaan vaivautunut ottamaan kiinni, joten nyt ei jätetty "virkavallalle" aikaa kuhnailuun vaan käytiin hakemassa emä pois vieraan ihmisen varastosta, etteivät pennut palellu kuoliaaksi.
Emän omaa kotia yritetään etsiä, mutta jos sitä ei löydy, etsimme emolle uuden paikan (sanokaa mun sanoneen, jos ei sille löydy kotia niin mun anoppi ei luovu siitä :D).
 |
| CH Rheady Rhodamine Red (OSH f 03) |
 |
| CH Samuray Lux Sullivan (SYS n 03) |
Ohessa kuitenkin Alexin muutama näppäämä kuva tästä pohjoisesta laumasta, joka siis Oulussa tällä hetkellä asustaa.
Emän omaa kotia yritetään etsiä, mutta jos sitä ei löydy, etsimme emolle uuden paikan (sanokaa mun sanoneen, jos ei sille löydy kotia niin mun anoppi ei luovu siitä :D).
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Paul ja John, ½ Beatles
Kun Ringo ja George matkustivat Annikan luokse Vaasaan, jäivät jäljelle herrat McCartney ja Lennon.
Vaikka pikkumiehet ovat jo hyvänkokoisia ja -ikäisiä, maittaa Kamila-äidin maito legendoille edelleen.
Pojat on olleet koko ikänsä täysin terveitä, ihania pikku riiviöitä. Kamila on välissä saanut olla "evakkossa" poikien luota, sillä pennut eivät jättäneet äitiään hetkeksikään rauhaan. :D
Paul on maailman ihanin. Ihan emonsa kopio ja todella hurmaava pikkumau. Jos oma kissaluku ei olisi täynnä, jäisi Paul meille ehdottomasti.
John on menevä ja tietävä nuorimies. Pikku-Johniksikin kutsuttu voimanpesä haastaa Cuuno-sedän painiin ja ajaa takaa leluhiiriä niin että vinkuna kuuluu! Johnilla on ihanat rajaukset silmissä ja pojasta voisikin olla näyttelyihin kävijäksi myös.
Nämä pojat ovat vapaana näyttelykissoiksi tai lemmikeiksi. :)
Vaikka pikkumiehet ovat jo hyvänkokoisia ja -ikäisiä, maittaa Kamila-äidin maito legendoille edelleen.
 |
| Tummempi on John ja vaaleampi on Paul. |
Paul on maailman ihanin. Ihan emonsa kopio ja todella hurmaava pikkumau. Jos oma kissaluku ei olisi täynnä, jäisi Paul meille ehdottomasti.
 |
| Kaunis poika Paul <3 |
John on menevä ja tietävä nuorimies. Pikku-Johniksikin kutsuttu voimanpesä haastaa Cuuno-sedän painiin ja ajaa takaa leluhiiriä niin että vinkuna kuuluu! Johnilla on ihanat rajaukset silmissä ja pojasta voisikin olla näyttelyihin kävijäksi myös.
 |
| Paul säheltää ja John poseeraa |
tiistai 4. lokakuuta 2011
Vilna 1.-2.10.2011, osa 2.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa toinen näyttelypäivä. Tuomarit tällä kertaa toisinpäin, eli Anja Reijersin arvostelussa ja Cuuno sekä Ansa Rihovalla. Päivä kului sujuvasti shoppaillen Ansan voittamalla lahjakortilla ja nautiskellen edullisesta ruoasta.
Ensin oli naaraita pari kappaletta, edellisen päivän paras aikuinen, suklaabicolor tyttö ja kilpparitäplikäs. Tällä kertaa voiton otti kilpuri ja allekirjoittanut kilpparifanaatikkona oli tietenkin tyytyväinen.
Ekana omista oli vuorossa Cuuno. Vastassa se ihana klassinen tabbyuros ja olin vähän kahden vaiheilla että miten käy. Mutta parempien silmien ja tasapainoisemman olemuksensa ansiosta Cuuno jälleen TP! :D
Ansalle taas pelkkiä kehuja, tylsää luettavaa oli arvostelusetelikin kun on vaan ex sitä ja ex tätä. ;)
Anja sitten Reijersin pöydälle ja jännitystä ilmassa että miten käy, tuleeko serti ja tuleeko nominointi. Kehuja upeasta luonteesta ja turkista, taas kerran. Päälakea enemmän, leukaa enemmän ja silmiin syvempää väriä. Ja serti. Ja nominointi! :D
Hip hurraa että mammalla repesi riemu kun oli 2 bissiä taskussa ja yksi nominointi! Sen verran seurattiin muita arvosteluja, että vastaan Cuunolle Luis jälleen ja nyt myös Hadi pääsi paneeliin. Tässä kohtaa mainoksena suomalaisille näyttelyjärjestäjille, että neloset VOI jakaa myös useammalle kuin yhdelle tuomarille. Vilnassa neloset oli jaettu kolmelle tuomarille. Iso kiitos siitä Bubasten ihanalle porukalle! <3 <3 <3
Paneeli alkoi taas käännetyssä järjestyksessä ja edellisestä päivästä viisastuneena olin varannut boxit jo valmiiksi ettei tarvi kissoja juoksuttaa sylissä häkkeihin. Ensin palkintonsa pokkasi Ansa ja ehdin jopa laittaa neiti Sieväsen boksiin ennen kuin Anjan palkinnon sai kumartaa. Leidi Pullero boksiin myös ja odottamaan Cuunon tuomiota. Kolme komeaa kollia vierekkäin ja tuomarit alkoivat tutkia poikia. Kun äänestyslaput nousivat oli riemu katossa! Cuuno voitti äänin 2-1!!!!! Hadi sai äänen Kurkowskilta, asia ei tullut yllätyksenä. Viereen kannettiin sitten naaraiden paras, Jolantan kaunis kilpparitäplikäs tyttö. Kaikin äänin Cuuno paras aikuinen kategoriassa neljä ja best of best kisaan mars! :D
Best of best kisassa ei paljon ollut jakoja ihanaista Kiiraa ja kahta muuta vastaan, Cuuno best of best IV. Ilo silti ylimmillään ja Cuunokin osasi poseerata jonkin aikaa valokuvaajille voittojensa kera. Palkintoina patja ProPlanilta (täydellinen boksiin), termosmuki (täydellinen isännälle), ruokaa kodittomille kissoille ja patsas ja ruusuke. Cuuno sai herkkutikkuja mamman taikakassista palkkioksi. <3
Vilna meni siis niin sanotusti putkeen. Kolme kissaa, kuusi best in show voittoa ja voitto erikoisluokasta. Nice.
Nousiko menestys hattuun? Se jää nähtäväksi. ;)
Ensin oli naaraita pari kappaletta, edellisen päivän paras aikuinen, suklaabicolor tyttö ja kilpparitäplikäs. Tällä kertaa voiton otti kilpuri ja allekirjoittanut kilpparifanaatikkona oli tietenkin tyytyväinen.
Ekana omista oli vuorossa Cuuno. Vastassa se ihana klassinen tabbyuros ja olin vähän kahden vaiheilla että miten käy. Mutta parempien silmien ja tasapainoisemman olemuksensa ansiosta Cuuno jälleen TP! :D
Ansalle taas pelkkiä kehuja, tylsää luettavaa oli arvostelusetelikin kun on vaan ex sitä ja ex tätä. ;)
Anja sitten Reijersin pöydälle ja jännitystä ilmassa että miten käy, tuleeko serti ja tuleeko nominointi. Kehuja upeasta luonteesta ja turkista, taas kerran. Päälakea enemmän, leukaa enemmän ja silmiin syvempää väriä. Ja serti. Ja nominointi! :D
Hip hurraa että mammalla repesi riemu kun oli 2 bissiä taskussa ja yksi nominointi! Sen verran seurattiin muita arvosteluja, että vastaan Cuunolle Luis jälleen ja nyt myös Hadi pääsi paneeliin. Tässä kohtaa mainoksena suomalaisille näyttelyjärjestäjille, että neloset VOI jakaa myös useammalle kuin yhdelle tuomarille. Vilnassa neloset oli jaettu kolmelle tuomarille. Iso kiitos siitä Bubasten ihanalle porukalle! <3 <3 <3
Paneeli alkoi taas käännetyssä järjestyksessä ja edellisestä päivästä viisastuneena olin varannut boxit jo valmiiksi ettei tarvi kissoja juoksuttaa sylissä häkkeihin. Ensin palkintonsa pokkasi Ansa ja ehdin jopa laittaa neiti Sieväsen boksiin ennen kuin Anjan palkinnon sai kumartaa. Leidi Pullero boksiin myös ja odottamaan Cuunon tuomiota. Kolme komeaa kollia vierekkäin ja tuomarit alkoivat tutkia poikia. Kun äänestyslaput nousivat oli riemu katossa! Cuuno voitti äänin 2-1!!!!! Hadi sai äänen Kurkowskilta, asia ei tullut yllätyksenä. Viereen kannettiin sitten naaraiden paras, Jolantan kaunis kilpparitäplikäs tyttö. Kaikin äänin Cuuno paras aikuinen kategoriassa neljä ja best of best kisaan mars! :D
Best of best kisassa ei paljon ollut jakoja ihanaista Kiiraa ja kahta muuta vastaan, Cuuno best of best IV. Ilo silti ylimmillään ja Cuunokin osasi poseerata jonkin aikaa valokuvaajille voittojensa kera. Palkintoina patja ProPlanilta (täydellinen boksiin), termosmuki (täydellinen isännälle), ruokaa kodittomille kissoille ja patsas ja ruusuke. Cuuno sai herkkutikkuja mamman taikakassista palkkioksi. <3
Vilna meni siis niin sanotusti putkeen. Kolme kissaa, kuusi best in show voittoa ja voitto erikoisluokasta. Nice.
Nousiko menestys hattuun? Se jää nähtäväksi. ;)
Vilna 1.-2.10.2011
Vuoden kohokohta; näyttely Liettuassa! Tätä odotettiin niin kovasti viime vuoden ihanan vastaanoton jälkeen! Ryhmä Rämä ehti vaihtua pariin otteeseen, ennen kuin virallinen kokoonpano saatiin kasaan. Bubasten puheenjohtajan toiveissa oli että olisimme tuoneet maun jos toisenkin mukanamme näyttelyyn, mutta valitettavasti näyttelymaut ovat tässä taloudessa kortilla. :/
Niinpä matkaan pääsivät Cuuno, Anja ja Ansa. Enemmänkin kissoja olisi mukavaan näyttelyyn vienyt, mutta Finnairilla on siitä asiasta sanansta sanottavana.... Ryhmä Pullukat pakattiin siis samaan boksiin ruumaan ja neiti Sievänen pieneen laukkuun kabiiniin. Valitettavasti neiti Sieväsellä oli sanansa sanottavana lentokonematkustamisesta ja sen kyllä kuuli koko kone, sekä mennessä että palatessa. :D
Perjantaina oltiin siis perillä Vilnassa ja olo oli kuin olisi kotiinsa saapunut. <3 Liettua on ihana maa, rakastuin maahan ja sen ihmisiin, kulttuuriin ja tapoihin ensi näkemällä marraskuussa ja kesäinen lomareissu vain vahvisti tunnetta; Liettua on toinen kotimaa. <3
Hotellissa jako tapahtui hyvin tarkasti. Neiti Ansa Sievänen päätti inhota kahta muuta ja saikin asua näyttelymatkan ISOSSA kylppärissä! Jestas niitä huonekokoja! Meidän oma makkari kalpenee hotellihuoneen koon rinnalla. Cuuno ja Anja siis pääsivät isommalle puolelle tekemään tuhojaan. Lamput nurin, kukka syöty, hiekat pitkin lattiaa. Hooh, perussettiä siis.
Mamma nautiskeli halvasta ruoasta ja taisi lihoa taas kerran kilon jos toisen kun kaikkea piti syödä ylenpalttisesti. Kissat naukkailivat ekstra-annokset purkkaria ja herkkutikkuja lentoreissunsa päätteeksi ja uni maittoi porukalle ja hyvissä ajoin.
Lauantaina oli sitten eka näyttelypäivä. Kokemuksesta tiesi, että ostarit on isoja ja harmiksi sisäänkäynti oli luonnollisesti auki vain toisesta päästä. Väärästä päästä. Ryhmä Rämä kun painaa sellainen, öh, reipas 16 kiloa niin siinähän oli sitten roudattavaa kolmanteen kerrokseen. Paikalla olikin kunnon jono, sillä ihmisemo nukkui onnensa ohi (ja aamiaisen myös), joten jonotuksessa meni aikaa, mutta mitä siitä, hyvällä tuulella mentiin, sillä tiedettiin että myös muita suomalaisia oli tulossa näyttelyyn. Tapasimme nimittäin lentokentällä mukavan pariskunnan jolla oli ihana kilpparivalkolaikkusavu maine coon mukanaan.
Sisälle päästiin ja omat häkit löytyi nopeasti. Häkit Liettuassa on isompia kuin meillä, joten verhot oli aika naftit. Cuuno ja Anja pääsivät samaan, tuplahäkkiin ja Ansalle laitettiin oma paikka piiloon kahden muun viereen. Ansaa kun ÄLLÖTTÄÄ Cuuno ja sen poikamaisuus ihan hirveästi.
Ekan päivän tuomarit olivat Anjalla Marie Rihova, Cuunolla ja Ansalla Eric Reijers. Ansa sekä Anja ainoita omissa luokissaan, mutta Anjan kohdalla on aina jännitys tykkääkö tuomari siitä tarpeeksi. Anjan profiili kun on vähän jotain muuta päin kuin itämaista. Lisäksi silmän väri ei oo paras mahdollinen. Mutta turkki! Se kompensoi yhdessä Anjan upean luonteen kanssa kaikki viat! <3
Ansa on upea siamilainen, ei ollut pelkoa etteikö nominointia ja siten automaattista voittoa tule. Cuunolla sen sijaan oli vastassa omalla tuomarillaan upea musta itämainen uros, Delamon Deluxe Hadi. <3 Wau mikä kissa. Ei siis odotuksia sen kummempia. Mutta sittenpä alkoikin tapahtua. Seurasin ensin vierestä Kurkowskin arvostelua, vastakkain tosi kollimainen, iso ja kauniin värityksen omaava klassinen tabby ja Sim-Simin kasvatti Luis. Näistä karvan mitalla Luis parempanan paneeliin.
Oma vuoro tuli ja Cuuno sai kehuja kaikesta. Olin tosi iloinen kehuista ja mielessä kävi että no niin, vedetään se Hadi nyt tuomarin parhaaksi niin pääsen hehkuttamaan tyttöjen menestystä. Siinä sitten seistiin vierekkäin, extreme Hadi ja mun hönöpoikani. Reijers kertoi molemmista hyviä ja huonoja puolia, Cuunolla pitäisi olla enemmän leukaa ja korvat sais olla vähän alempana. Hadilla taas silmien väri on huono. Jotenkin on tottunut siihen että korvat vetää voiton mutta eipä käynytkään niin! Reijers nosti Cuunon voittajaksi! :D :D :D
Oli mamma vähän että mitä tapahtu?! No ei muuta kun pussausta Cuunon poskeen ja Ansan vuoro seuraavana.
"Wau". Siinäpä se oli lähinnä kaikki mitä Ansasta sanottiin. Ja "Excellent se ja se". Ei mitään vikaa. Näillä sanoilla. Ei mitään vikaa. Voiko olla parempi fiilis kun kuulee, että kissassa ei ole mitään vikaa, se on täydellinen. Mieltä lämmitti myös tuomarin kommentti, että nykyään siamilaisille kasvatetaan pelkkiä korvia ja pieniä silmiä ja hän inhoaa niitä. Tämän kissan silmät on täydelliset. Terveisiä vaan Birregin kissalaan, että täydelliset silmät. ;)
Ja sitten viimeisenä se surullisen kuuluisa Anja-Banaani, joka ensimmäisissä näyttelyissään sai niin karun tuomion että itku pääsi. Eräs ruotsalainen tuomari kun oli sitä mieltä ettei kissassa ole lähes mitään hyvää, ja että sertiä on 9 luokan ylempänä turha odottaa. No, Anja valmistui aikanaan IC:ksi ja sai 2 sertiä luokassa 5 ennen kuin steriloitiin. Tuomarina oli lauantaina siis Marie Rihova ja hän rakastaa Anjaa. Kehuja kovasti ihanasta pyöriäisluonteesta, turkista ja harmittelua ettei Anja ehtinyt saada omia pentuja. Nominointi ja näyttelyn paras kastraattti siis.
Paneelia jännitettiin siis seuraavaksi, mutta ennen sitä oli pieni kisa. Kenellä on upeimmat siniset silmät? Ansa oli ansaitusti saanut paikkansa Eric Reijersilta ja niinpä Ansa kiikutettiin paneelihäkkiin ensimmäisten joukossa. Jokainen tuomari oli valinnut oman parhaan sinisilmäisen aikuisen uroksen, naaraan, kastraatit, nuoren ja pennun, ihan niinkuin normaalistikin tuomarin parhaissa. Tässä kohtaa ei siis kissan rodulla tai tyypillä ollut väliä, vain silmät ratkaisivat.
Pentuja oli pari ja niistä voittaja jäi jatkoon. Sitten olivat vuorossa nuoret, en enää edes muista oliko niitä kolme vai neljä yhteensä. Omistajat saivat itse esitellä kissansa ja ylpeänä sai Ansaa nostella tuomarien eteen. Tuumasipa eräs perskituomari minulle, että ekaa kertaa hän äänestää siamilaista paneelissa. Kommentit olivat luokkaa, wau, amazing, upeat, oh my gosh jne. Hih, hymyilytti vain ja jännitti. Tulos oli yksimielinen; Ansa paras nuori ja jatkoa odottamaan. Hitaasti tuntui etenevän, jännitti niin kovasti että miten käy loppukisassa, kun vastassa oli 5 muuta kissaa. Taas seistiin kuin paneelissa ja nosteltiin kissoja näkyville. Tuomarit kirjoittivat lappuihinsa numerot ja yksi toisensa jälkeen nousi ylös numero 220. Kun yksi ääni puuttui oli jo itku kurkussa ja jouduin nostamaan Ansan kasvojen eteen etten ala pillittää. Viimeinenkin nosti numeron 220 ja Birregin Anch'io parhaat siniset silmät omistava kissa KAIKILLA tuomariäänillä!!!!! Palkinnoksi saimme upean sinisen pokaalin, hienon special ruusukkeen, ProPlan mukin ja kassin, ruokaa ja 150 litan lahjakortin ostoskeskukseen. Itselleni nappasin röyhkeästi kissan saaman lahjakortin ja ostin uudet tennarit. Ruoka lahjoitettiin kodittomille elämille, ja Ansan sijoituskoti sai muut palkinnot.
Paneeli alkoi ja järjestys oli käänteinen. Ensin pennut ja sitten nuoret jne. Ansan vuoro koitti siis nopeasti ja sain käydä pokkaamassa palkinnot ja kissan. Anja olikin heti perässä ja siinä sitten kuljettiin Ansa toisella olkapäällä ja Anja toisella. Naaraiden valinnan ollessa kesken ehdin juosta kaksi tyttöäni häkkeihinsä ja palata jännittämään Cuunon ekaa virallista paneelia.
Lopulta kannettiin lavalle Cuuno ja Luis (OSH d 02 21). Ei ollut oikeasti mitään toivettakaan voittaa upeaa Luisia. Mutta, mutta! Sitten se ihme tapahtui ja KAIKKI KOLME tuomaria nostivat Cuunon numeron ylös! Riemu ja ratto mikä pomppiminen ja jes jes huuto alkoi! Se tuli kuulkaa niin puskista että tajusin itsekin oman kiljumiseni vasta kun tuomarit nauroivat kun pussailin Cuunoa joka oli vielä assarin sylissä. Liettuassa valitaan edelleen BIS ja BOS, joten Cuuno palasi vielä lavalle suklaabicolor-naarasta vastaan. Äänin 2-1 Cuuno oli vastakkainen sukupuoli, mutta se ei riemua haitannut. Meidän Cuuno Cupsuttelija voitti! Wau mikä fiilis ja mikä kasa tavaraa! Kissapatsaita, ruusukkeita, mukeja, kasseja ja ruokaa! Ruoat lappasimme heti kodittomille eläimille, mitään ei kannattaisi tuoda kotiin kun laukut oli muutenkin täynnä.
Se upea maine coon josta mainitsin jutun aluksi. Se oli muuten koko näyttelyn paras lauantaina. Onnea omistajille Sannalle ja Hannulle vielä tätäkin kautta, oli todella mukavaa seurata myös Kiiran nousua ensin sertikisasta tuomarin parhaaksi ja parhaaksi kakkosen aikuiseksi, sitten vielä koko näyttelyn parhaaksi. Upea kissa, ei voi muuta sanoa!
Myös muita suomalaisia voittajia oli, samoin viereisissä häkeissä olleet virolaiset exoticit ja birma pärjäsivät hienosti! Upea voittajien kulma meillä oli!
Niinpä matkaan pääsivät Cuuno, Anja ja Ansa. Enemmänkin kissoja olisi mukavaan näyttelyyn vienyt, mutta Finnairilla on siitä asiasta sanansta sanottavana.... Ryhmä Pullukat pakattiin siis samaan boksiin ruumaan ja neiti Sievänen pieneen laukkuun kabiiniin. Valitettavasti neiti Sieväsellä oli sanansa sanottavana lentokonematkustamisesta ja sen kyllä kuuli koko kone, sekä mennessä että palatessa. :D
Perjantaina oltiin siis perillä Vilnassa ja olo oli kuin olisi kotiinsa saapunut. <3 Liettua on ihana maa, rakastuin maahan ja sen ihmisiin, kulttuuriin ja tapoihin ensi näkemällä marraskuussa ja kesäinen lomareissu vain vahvisti tunnetta; Liettua on toinen kotimaa. <3
Hotellissa jako tapahtui hyvin tarkasti. Neiti Ansa Sievänen päätti inhota kahta muuta ja saikin asua näyttelymatkan ISOSSA kylppärissä! Jestas niitä huonekokoja! Meidän oma makkari kalpenee hotellihuoneen koon rinnalla. Cuuno ja Anja siis pääsivät isommalle puolelle tekemään tuhojaan. Lamput nurin, kukka syöty, hiekat pitkin lattiaa. Hooh, perussettiä siis.
Mamma nautiskeli halvasta ruoasta ja taisi lihoa taas kerran kilon jos toisen kun kaikkea piti syödä ylenpalttisesti. Kissat naukkailivat ekstra-annokset purkkaria ja herkkutikkuja lentoreissunsa päätteeksi ja uni maittoi porukalle ja hyvissä ajoin.
Lauantaina oli sitten eka näyttelypäivä. Kokemuksesta tiesi, että ostarit on isoja ja harmiksi sisäänkäynti oli luonnollisesti auki vain toisesta päästä. Väärästä päästä. Ryhmä Rämä kun painaa sellainen, öh, reipas 16 kiloa niin siinähän oli sitten roudattavaa kolmanteen kerrokseen. Paikalla olikin kunnon jono, sillä ihmisemo nukkui onnensa ohi (ja aamiaisen myös), joten jonotuksessa meni aikaa, mutta mitä siitä, hyvällä tuulella mentiin, sillä tiedettiin että myös muita suomalaisia oli tulossa näyttelyyn. Tapasimme nimittäin lentokentällä mukavan pariskunnan jolla oli ihana kilpparivalkolaikkusavu maine coon mukanaan.
Sisälle päästiin ja omat häkit löytyi nopeasti. Häkit Liettuassa on isompia kuin meillä, joten verhot oli aika naftit. Cuuno ja Anja pääsivät samaan, tuplahäkkiin ja Ansalle laitettiin oma paikka piiloon kahden muun viereen. Ansaa kun ÄLLÖTTÄÄ Cuuno ja sen poikamaisuus ihan hirveästi.
Ekan päivän tuomarit olivat Anjalla Marie Rihova, Cuunolla ja Ansalla Eric Reijers. Ansa sekä Anja ainoita omissa luokissaan, mutta Anjan kohdalla on aina jännitys tykkääkö tuomari siitä tarpeeksi. Anjan profiili kun on vähän jotain muuta päin kuin itämaista. Lisäksi silmän väri ei oo paras mahdollinen. Mutta turkki! Se kompensoi yhdessä Anjan upean luonteen kanssa kaikki viat! <3
Ansa on upea siamilainen, ei ollut pelkoa etteikö nominointia ja siten automaattista voittoa tule. Cuunolla sen sijaan oli vastassa omalla tuomarillaan upea musta itämainen uros, Delamon Deluxe Hadi. <3 Wau mikä kissa. Ei siis odotuksia sen kummempia. Mutta sittenpä alkoikin tapahtua. Seurasin ensin vierestä Kurkowskin arvostelua, vastakkain tosi kollimainen, iso ja kauniin värityksen omaava klassinen tabby ja Sim-Simin kasvatti Luis. Näistä karvan mitalla Luis parempanan paneeliin.
 |
| Kuva: Jolanta Ignotaite |
 |
| Kuva: Jolanta Ignotaite |
 |
| Kuva: Jolanta Ignotaite |
"Wau". Siinäpä se oli lähinnä kaikki mitä Ansasta sanottiin. Ja "Excellent se ja se". Ei mitään vikaa. Näillä sanoilla. Ei mitään vikaa. Voiko olla parempi fiilis kun kuulee, että kissassa ei ole mitään vikaa, se on täydellinen. Mieltä lämmitti myös tuomarin kommentti, että nykyään siamilaisille kasvatetaan pelkkiä korvia ja pieniä silmiä ja hän inhoaa niitä. Tämän kissan silmät on täydelliset. Terveisiä vaan Birregin kissalaan, että täydelliset silmät. ;)
Ja sitten viimeisenä se surullisen kuuluisa Anja-Banaani, joka ensimmäisissä näyttelyissään sai niin karun tuomion että itku pääsi. Eräs ruotsalainen tuomari kun oli sitä mieltä ettei kissassa ole lähes mitään hyvää, ja että sertiä on 9 luokan ylempänä turha odottaa. No, Anja valmistui aikanaan IC:ksi ja sai 2 sertiä luokassa 5 ennen kuin steriloitiin. Tuomarina oli lauantaina siis Marie Rihova ja hän rakastaa Anjaa. Kehuja kovasti ihanasta pyöriäisluonteesta, turkista ja harmittelua ettei Anja ehtinyt saada omia pentuja. Nominointi ja näyttelyn paras kastraattti siis.
Paneelia jännitettiin siis seuraavaksi, mutta ennen sitä oli pieni kisa. Kenellä on upeimmat siniset silmät? Ansa oli ansaitusti saanut paikkansa Eric Reijersilta ja niinpä Ansa kiikutettiin paneelihäkkiin ensimmäisten joukossa. Jokainen tuomari oli valinnut oman parhaan sinisilmäisen aikuisen uroksen, naaraan, kastraatit, nuoren ja pennun, ihan niinkuin normaalistikin tuomarin parhaissa. Tässä kohtaa ei siis kissan rodulla tai tyypillä ollut väliä, vain silmät ratkaisivat.
 |
| Kuva: Jolanta Ignotaite |
Paneeli alkoi ja järjestys oli käänteinen. Ensin pennut ja sitten nuoret jne. Ansan vuoro koitti siis nopeasti ja sain käydä pokkaamassa palkinnot ja kissan. Anja olikin heti perässä ja siinä sitten kuljettiin Ansa toisella olkapäällä ja Anja toisella. Naaraiden valinnan ollessa kesken ehdin juosta kaksi tyttöäni häkkeihinsä ja palata jännittämään Cuunon ekaa virallista paneelia.
 |
| Kuva: Jolanta Ignotaite |
Se upea maine coon josta mainitsin jutun aluksi. Se oli muuten koko näyttelyn paras lauantaina. Onnea omistajille Sannalle ja Hannulle vielä tätäkin kautta, oli todella mukavaa seurata myös Kiiran nousua ensin sertikisasta tuomarin parhaaksi ja parhaaksi kakkosen aikuiseksi, sitten vielä koko näyttelyn parhaaksi. Upea kissa, ei voi muuta sanoa!
Myös muita suomalaisia voittajia oli, samoin viereisissä häkeissä olleet virolaiset exoticit ja birma pärjäsivät hienosti! Upea voittajien kulma meillä oli!
 |
| Keskellä Anjan ja Cuunon pokaalit, vieressä myös voittoisan birman ruusuke. |
Samalla Cuuno valmistui myös International Championiksi. Mamma onnittelee mussukkaansa. <3
 |
| IC LoveOriental Cupido kuva: Jolanta Ignotaite |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)