He ovat täällä!

Perjantaina 20.5. se sitten tapahtui. Viiden vuoden jälkeen kissalassamme syntyi maupentuja. Onnelliset vanhemmat ovat

Egyptsila Juri Gagarin of Nalittna (EM ns) ja Chai-lai Khayriyah Palluqtuq (EM ns).

Pentuja syntyi 4, näillä näkymin 3 tyttöä ja 1 poika. Kaikki ovat luonnollisesti mustasavuja. Pallu synnytti kuin ammattilainen, aikaa meni noin kolme tuntia kun kaikki piiperot olivat maailmassa. Hoitopuolikin sujui heti mallikkaasti, ainoa hätä tuli tuoreelle emolle kun ensimmäinen pentu alkoi piippaamaan. Silloin Pallu hermostui ja alkoi kävellä ympäri olohuonetta sen näköisenä, että mikä tuo on?! Luuli varmaan että joku vieras kissa oli tullut taloon, piti välissä oikein muristakin. Pikkuisen kun hieroi pentua emoa vasten ja tyrkki pennun emonsa viereen, niin tilanne rauhoittui. Sama toistui kyllä vielä toisen pennun kohdalla, mutta loppujen kohdalla uusi äiti tiesi jo, että kyseessä ovatkin nämä omat ipanat.

Pennut ovat saaneet jo hienosti painoa, ja heillä on myös varaäiti Tikru, joka hoitaa lähinnä pentujen lämmittämisen ja pesemisen. Oma emo hoitaa kyllä niin mallikkaasti, että välttämättä varaäitiä ei tarvittaisi, mutta onhan tuo suloista ja mukavaa kun on toinenkin emo. Tikru on leikattu viime kuussa ja olisi varmasti ollut itsekin hyvä emo, mutta periaatteena on, että kotikissat eivät tee pentueita.

Tätä vuotta

Bloggailu on ontunut pahasti viime vuodesta saakka. Toisaalta, ei ole ollut mitään päivitettävääkään. Anja the Itämainen, Pallu Pallero ja Tikru Tiikuri saivat viime elokuussa shokin kun taloon käveli tuliainen Moskovasta; mustasavukolli nimeltään Juri Gagarin.

Egyptsila Juri Gagarin of Nalittna

Pikkuinen pentu <3

Juri on yhteisomistuksessa Chai-lai ja Felesin kissaloiden kanssa. Tämän ihanan pikku savukollin on kasvattanut Egyptsila kissalan Polina. Juri on erittäin ihmisrakas, hellyydenkipeä äidinpoika. Pikkukolli rakastaa pussailua ja sylittelyä. Toki minimies sai heti alkuun oppia kenen paikka on mamman sylissä....

Anjan paikka!

Juri on pitkälti jenkkilinjoista, joten poika on hoikka ja siro. Ikää Jurilla on tämän kuun lopussa tasan vuosi, mutta edelleen kehitys on kesken.
Talon akkalauma otti kuitenkin Jurin hyvällä mielellä vastaan (perinteisen parin päivän suhinan jälkeen), ja Juri onkin vuoron perään milloin kenenkin kainalossa nukkumassa.

Henkiin herättelyä

Blogi on ollut hiljainen. Ehkä siihen on suurimpana syynä blogin kirjoittajan totaalinen tympääntyminen kissamaailmaan. Ihminen kestää paljon paineita, syytöksiä ja paskaa niskaansa, mutta jossain vaiheessa kuppi menee nurin. Viime syksynä se kuppi kaatui sitten kunnolla kolahtaen.

Monta vuotta tein töitä edistääkseni TICAn asemaa, näyttelyitä ja tunnettavuutta Suomessa. Silti suurin osa palautteesta oli aina negatiivista. Milloin oli väärät tuomarit, milloin ei rekkarit tulleet (siihen kun ei Suomesta käsin voi oikein vaikuttaa), milloin tuomarit oli myöhässä, näyttely muuten vain paska jne. Kaikki näyttelyitä järjestävät tuntevat nämä "kiitokset". Ne kuittautuivat aina sillä, että oli yksi tai kaksi ihmistä, jotka kehuivat, kiittivät ja sanoivat että teette upeaa työtä. Sillä sai heitettyä mielestään kaiken pahan ja jaksoi taas eteenpäin.

Mitta tuli siis syksyllä täyteen. Mieleni tekisi niin kirjoittaa auki kaikki, mitä sain kuulla olevani ja kuinka olen toiminut väärin ja huonosti rakastamaani yhdistystä kohtaan. En kuitenkaan tee sitä, sillä kaikki se mitä olen joutunut kuuntelemaan, on yhdistyksen hallituksessa puhuttua. Henkilökohtaiselle tasolle kun mentiin, ja alettiin syyttää jos mistä, paloi se lopullinen käämi ja erosin yhdistyksen hallituksesta. Kiitos FINTICAt, että annoit minulle potkun TICA-maailmaan.

Totesin myös, että koskaan ei tästä talosta lähde kissoja kasvatukseen muuta kuin tasan tarkkaan kahdelle ihmiselle Suomessa. Hyvää hyvyyttään kun antaa kissan kasvatukseen, ei edes vaivauduta kertomaan, että kyseisen kissan jälkeläisiä on kaksi kuollut. Niin, sehän on vain "pikkuseikka", mitäs sitä kissan vanhempien kasvattajia informoimaan. Toivotan onnea kasvatukseen.

Lisäksi olen tuomarioppilasanomukseni aikana saanut huomata ketkä ovat todellisia ystäviä. Jyvät ja akanat ovat karsiutuneet kyllä rajusti. Olen kiitollinen kaikista niistä ihanista TICA-ihmisistä ympäri maailmaa, jotka ovat seisseet tukemassa minua.

Kasvatushommat ovat olleet tauolla pitkään. Maukulaisia olisi tarkoitus kasvattaa jatkossa, itämaiset saivat jäädä moninaisista syistä.

Mitä tästä opimme? Kissaihminen on toiselle susi. Mutta kuten vanha sananlasku sanoo, pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. ;)

Riiviö saapui taloon!

Viime vuoden helmikuussa koin sen kammottavan tilanteen, kun jouduin päättämään rakkaani kohtalon. Binchu, elämäni kissa, oli tullut siihen pisteeseen, että jouduin tekemään eläinlääkärin kanssa raskaimman päätöksen.
Vuosi kului ja ikävä on aina välissä kova, suru on helpottanut, mutta aina hetkittäin tulee ikävä kaikkein rakkainta. Pohdiskelin kauan että voisinko koskaan ottaa toista savumauta kotiini. Ajatuskin tuntui liian raskaalta, näkisin siinä kissassa kuitenkin Binchun.

Kasvattajillakaan ei kyllä ollut savumaukuja tarjolla, jotka olisivat sopineet myös kasvatukseen. Binchun kasvattajalla Annikalla oli kuitenkin pentue tulossa ja juttelimme että jos harkitsisin hopeamauta. Pentueen isä on sijoituskissani Kamilan tyttären (Lilja, syntyi meillä) poika, isänisä on tuontikissani Eemi ja emä on Binchun täysveljen tytär, joten tässä yhdistelmässä olisi "omia" kissoja.

Sitten koitti 25.1. ja sain viestin: "kolme pentua syntynyt, joista yksi tyttö on SAVU". Sydän pomppi kerran jos toisenkin pelkästä ajatuksesta. Heti vastasin että se varataan mulle! Aika näyttäisi olisiko tyttö kasvatuskelpoinen ja sen mukaan määräytyisi pennun tarkoitus, olisiko se vain lemmikki minulle vai mahdollisesti myös kasvatusnaaras. Ja se iso kysymys, pystyisinkö ottamaan toista mauta.
Aika kului, pennut kasvoivat ja näin kuvissa pikkumaun, samanlaisen kuin Binchu oli joskus. Päätin sitten lähteä katsomaan pentuja Vaasaan kun ne olivat tarpeeksi isoja.

Perillä vastaan hyöri Weera, pentujen emä ja kolme pikkuista riiviötä. Mustasavu pakoili aluksi ja leikitin hopeapentuja, jotka olivat aivan upeita! Lopulta sain mustasavun syliiini ja se ei ollut yhtään Binchun näköinen. Siis sillä tavalla, että se olisi nostanut ikävää. Voi riemu ja ratto kun pentujen kanssa sain melskata ja muistin kuinka ihania maupennut olivat kotonakin.
Hiukan tuli ikävä olo, kun Binchun emä katseli minua kiipeilypuusta, silmät olivat täysin samanlaiset, ilme samanlainen. Ja kun Khety vielä komensi Weeraa, oli äänikin samanlainen kuin Binchulla. <3
Vaasassa käydessä päätös vahvistui ja pikkumau tulisi asumaan meille. Auto-ongelmien vuoksi en päässytkään sovitusti lähtemään pentua noutamaan, vaan kaverini toi Pallun Vaasasta kotiin.

Ja mikä pentu se onkaan! Maailman reippain, rakastavin, pussailevin ja mukana olevin pentu. Rakastaa kaikkea ja kaikkia. Joten neljännen kerran saan lausua suuret, sydämestä kumpuavat, kiitokset Chai-lai kissalan Annikalle ja Jennylle!!!

Alla siis Chai-lai Khayriyah Palluqtuq, Pallu Pallero

Savulapsi <3

Aristokraattinen Pallu

Ainoa kuva jonka sain otettua Vaasassa vauhtihirviöstä

Iski väsy

Sain värkkäiltyä lopultakin uudet kotisivut! Aikaa ei loppupeleissä mennyt paljon yhtään, kiitos muiden kissakasvattajien suosituksen.

Eli täältä löytyy uudet sivut:

http://nalittna.wix.com/nalittna

Hengissä ollaan!

Päivityksiä ei ole paljon kuulunut, meillä ei tapahdu mitään! :D
Kevään näyttelyä järjestellään jo kovaa kyytiä ja näyttää siltä että TICA on saamassa reilusti jalansijaa Suomessa. Seuraava näyttelymmehän on Jyväskylässä, joten Suomen valloitus näyttelyjen saralta on hyvällä mallilla.

TICA myös vahvisti tittelit kahdelle kissalle: Nalittna Lumienkeleita (OL n) on nyt Double Grand Champion (DGC) ja Quisha Oriclis sai viimeisen tittelin leikkaamattomana eli Supreme Grand Champion (SGC). Kasvattini Nalittna Miss Malibu on nyt Grand Champion (GRC) ja Nalittna BelAir sai Championin tittelin (CH). Eli varsin mukavasti meni viime näyttely tittelien osalta. :D

Käytiin myös ukkokullan kanssa katsomassa Cuunoa ja Pennua Ylivieskassa. Ai että pojilla on maailman paras koti! <3 Cuuno oli aina yhtä ihana herrasmieskissa ja kävi pusuttelemassa ja puskemassa, mutta Herra Pennu oli aivan pois tolaltaan! Pelkäsi varmaan että joutuu lähtemään meidän mukaamme. Pikku Pingviininäkin tunnettua mustavalkoherraa näin vain vilaukselta, olihan poika kasvanut ja miehistynyt leikkauksen myötä. <3

FINTICAt näyttely Messukeskuksessa

Tämän vuoden ainoa FINTICAtn näyttely järjestettiin Helsingissä Messukeskuksessa Lemmikkimessut 2013 yhteydessä. Tiimimme puursi monta kuukautta näyttelyä varten ja mikä olikaan tulos?
Suurin TICA-näyttely Suomesssa! Aivan mahtavaa! Saimme aikaan suurimman näyttelyn, ja asiakaspalautteista päätellen myös parhaan tähän mennessä!

Allekirjoittanut matkasi Helsinkiin pe-la välisenä yönä junalla mukanaan Anja-Banaani. Pikkuinen Lumipallo jäi kotiin isukin kanssa; Lumipallolta puuttui mahasta ja niskasta pienet tupsut karvaa, joten pitkäkarvaa ei kannattanut mukaan ottaa.
Anja oli tapansa mukaan unessa koko matkan, kokenut matkalaiseni. <3 Perillä päästiinkin sitten ensin laittamaan Anjan viikonloppuyksiö kuosiin, samoin verhot paikalleen valmiiksi parille kasvatilleni. Master Clerkin hommissa kului koko viikonloppu joten juostua tuli eestaas.
Aloitin urakan pitämällä pienen esittelyn TICA-näyttelystä ensikertalaisille ja (valitettavasti) päädyin Siltalan Heikin ottamiin kuviinkin. xD

Minni Hiiri selittää
kuva: Heikki Siltala

Otin tämän näyttelyn lähinnä TICA-promootiona ja yritin keskittyä ohjaamaan uusia näytteilleasettajia ja siinä samassa sitten pyörittämään Anjan kehästä toiseen.

kuva: Heikki Siltala

Lauantaina paikalla oli kaksi kasvattipoikaa, Engla ja Hemppu. Molemmat pojat näyttivät hapanta naamaa, kumpikin oli kuten äitinsä aikanaan näyttelyssä. 

Englaa ei vois vähempää kiinnostaa

Engla oli yhtenä mustana möykkynä, joten kuvauksesta tuli juuri niin onnistunutta kuin saattaa kuvitella. :P

Hempusta en saanut itse yhtään kuvaa, toivottavasti poika tallentui jonkun kameraan. Kumpikaan pojista ei päässyt finaaleihin lauantaina, mikä ei ole ihme jätkien asenteilla! :D

Anja sen sijaan....rouvalta ei odotettu taaskaan mitään, mutta kappas vaan, heti ekassa kehässä kävi käsky finaaliin. Anja AB5, ei huono!

kuva: Irina Outinen

Englan sijoitusmamma Irina ihastui Anjaan täysin ja palluttelikin rouvaa koko viikonlopun. Anja sai Irinalta myös ihanan kannustushiiren. <3

Papereita kuskasin edestakaisin ja kirjasin tuloksia ylös, välillä huomasin että jaahas, Anjaa pitäisi taas viedä. Anja teki jälleen sen mitä en odottanut; lauantaina kaikissa finaaleissa! Aivan huikeata!

Lauantai-iltana oli näyttelyhotellissa tuomari-illallinen ja tavan mukaan ilta oli ratkiriemukas. Ihania ihmisiä, hauskoja juttuja ja hyvää ruokaa. Jos ei olisi niin väsynyt ollut, olisi voinut istua pidempäänkin. 

Anjaa ei kuitenkaan väsyttänyt yöllä tippaakaan, vaan rouva ajoi minut ylös ensin neljältä ja sitten lopullisesti viideltä. Kiitosta vain siitä.

Sunnuntaina paikalle tulivat myös kasvattitytöt Malin ja Nala, sekä tyttöjen äiti Sultsinan SuhmuranSantra. Asetelma oli aika hauska kun kaikki kolme kisaavat aikuisissa lyhytkarvoissa, Santra ja Malin vielä värin ja divisioonan parhaasta keskenään.

Santra 215, Malin 216, Nala jää puoliksi kuvaan

Malin päätti sitten näyttää äidilleen mistä kana pissii, ja voitti äitinsä värin parhaassa joka ringissä. Lisäksi Malin oli divisioonan paras joka kehässä. Rodun parhaiksi eivät nämä kilpparineitoset yltäneet, sillä Saran ja allekirjoittaneen yhteisomistuksessa oleva kanelijänis Venäjän maalta oli rodun paras kaikissa kehissä. Nala tosin sai kerran 2. sijan ja kerran 3. sijan. Malin puolestaan kerran 2. sija ja 3 kertaa 3. sija. Itämaisia oli siis kuusi kisaamassa, joten en voi kuin olla ylpeä!!!

Jean-Marc Lagarde arvioi Nalaa

Anja porskutti samalla tahdilla kuin lauantaina, veti itsensä kaikkiin finaaleihin ja oli paras pitkäkarvakastraatti Chrisin SP-kehässä! WAU!

Pikkuiset kilpparitkin yllättivät kasvattajansa sekä omistajansa;

Malin oli kahdessa finaalissa ja Nala yhdessä! Ja mitä teki se jurottava itämainen pitkäkarva alias musta möykky? Paransi käytöstään ja pääsi myös kahteen finaaliin! Herramunjee, että kasvattajalla oli hymyssä pitelemistä!

Saldo siis kasvattien osalta se, että molemmat tytöt saivat CH-tittelin ja neitipoika Engla ansaitsi GCH-tittelin. Anjalla on jo korkein titteli, joten Ansku keräsi vain pisteitä RW-kisaa ajatellen. Tänä vuonna siihen ei tosin ylletä lähellekään, sillä korkeintaan 2 näyttelyä ehtii enää tälle kaudelle meidän aikatauluun, mutta hälläkö väliä. :)

Anja oli näyttelyn BOB 3. kastraateissa, ja yhdistyksen paras kastraatti tässä näyttelyssä. Lisäksi rouva pokkasi viime kauden 2. parhaan kastraatin palkinnon, eli kotiin kuljetettiin sitten 3 ruusuketta.

Ljuba, tuo omituinen puputti Venäjältä, oli BOB 3. aikuisissa kissoissa, viime kauden paras aikuinen ja tämän näyttelyn paras aikuinen yhdistyksessä. Eli Lahteen lähti ruusukkeita myös vino pino.

Anja ja Chris Unangst
kuva: Katja Patrikainen

Anja sai kaikilta tuomareilta kehuja upeasta tickingistä
kuva: Katja Patrikainen

Nalittna Miss Malibu, Malin, pieni jänis <3
kuva: Katja Patrikainen

Lisää kuvia tulee blogiin kunhan Heikki saa kuvat järjestykseen ja pääsen noukkimaan sieltä kasvattien kuvia. :)